"Se nainen, jota hän rakastaa — Teresa de Fontenai — joka on vankilassa, jatkaa vielä kirjeenvaihtoaan hänen kanssaan ja pyytää häntä pelastamaan itseään kuolemasta. Tämän minun mieheni sattuivat saamaan tietää. Hänen palvelijansa on sanansaattajana vangin ja Tallienin välillä."
"Vai niin! Palvelija on otettava kiinni keskellä Parisin katuja. Hirmuhallitus ei ole vielä ohi. Noiden kirjeiden avulla, joita häneltä löydetään, jos ne sitä sisältävät, minä sieppaan Tallienin istuimeltaan kansalliskokouksessa."
Robespierre nousi ja astui muutaman kerran miettiväisenä huoneessa, avasi sitten oven ja kutsui erään jakobinin sisään. Tätä hän käski vartioimaan Tallienin palvelijaa ja vangitsemaan hänet sopivalla hetkellä. Sitten hän taas heittäytyi tuoliinsa. Kun Jakobini meni ulos, kuiskasi Guérin:
"Eikö tuo ole kansalainen Aristides?"
"On — uskollinen mies, kunhan vaan pesisi itseään eikä kiroilisi niin kovin."
"Etkö sinä mestauttanut hänen veljensä?"
"Mutta Aristides hyväksyi tuomion."
"Siitä huolimatta, ovatko sellaiset miehet turvallisia niin lähellä sinua?"
"Se on totta." Ja Robespierre otti muistikirjansa, kirjotti siihen muistutuksen, pani sen liivintaskuunsa ja jatkoi:
"Mitä muuta Tallienista?"