[32] Jamblikus, "De vita Pythagorae."
[33] Lukija suosiollisesti muistakoon, että tämän sanoo alkuperäisten käsikirjoitusten tekijä eikä julkaisija.
[34] Suuri Lessing kirjoitti aikoinaan hyvin huomattavan tutkisteleman "miten vanhat kuolemaa kuvasivat". Siinä hän osoittaa, kuinka luurankoisen viikatemiehen käsitys oli vanhoille kansoille tuntematon. He kuvasivat kuolon haltiata ei Geniusta siivekkääksi enkeliksi, jolla kädessään oli ylösalasin käännetty soihtu ja seppele ja vieressään perhonen — vapautuneen sielun symboli. Hänen rinnallaan on usein kaksoisveli, unen haltija. Heillä ei ollut keskiaikaista kuolonkammoa vaan he hautakuvillaan tahtoivat lausua: "nukahda sielu, lepäjä elämän vaivoista ja heräjä taas uuden päivän, uuden toimintakauden tullessa!" Lessing oli vanhojen kansojen kannalla siinä, että hän uskoi elämän uudestipalaamiseen, kuolon ja unen rinnakkaisuuteen. — Sitä ennen oli luultu kuoleman kaunista Geniusta Amoriksi, lemmen haltijaksi. — Suom.
[35] Yksi renessanssiajan vielä saavuttamattomia taiteen mestareita — Suom.
[36] Nim. jo roomalaisten loistoaikoina. Suom.
[37] Kuuluisa lause, jonka ennustaja lausui, kun Cesar murhapäivänsä aamulla kysyi, miksei kuolon ennustus ollut toteutunut. Suom.
[38] "Nyt on juotava — nyt vapaalla jalalla (hypittävä)" alkaa vanha Horatiolainen viinilaulu. Suom.
[39] Tietämättömät ihmiset ihan luonnollisesti johtuivat uskomaan, että tulivuorten aukosta kävi tie Haadeksen — Tuonelan — alhaisimpaan piiriin. Suom.
[40] Mefiitis oli muinaisitalialainen tulikivilähteitten jumala. Suom.
[41] "Suur-Kreikka" — Italian eteläosa roomalaisten aikana. Suom.