Saavuin iltamyöhään erääseen manööverialueella olevaan kaupunkiin. Sen hotellit ja ravintolat olivat täpösen täynnä esikuntaupseereja ja kadut vilisivät sotamiehiä. Näin vihdoin turhaksi ajatellakaan saada yömajaa ja palasin rautatieasemalle. Siellä jouduin puheisiin erään korpraalin ja muutamain sotamiesten kera, jotka olivat majoitetut pieneen signaalihuoneeseen, ja nämä tarjosivat ystävällisesti minullekin nurkan komerossaan. Minä viihdyin mainiosti heidän parissaan, ja seuraavina päivinä liityin manöövereillä siihen joukko-osastoon, johon he kuuluivat.
Oli oikein hauska nähdä, kuinka tunnollisesti nuo miehet suorittivat tehtävänsä. Jok'ainoa tunti yön aikaan korpraali tarkasti ulkovartionsa; patrulleja lähetettiin, raportteja tuotiin, käskyjä toimitettiin, ja kaikki kävi kuin rasvattu, vaikkei ainoatakaan upseeria ollut lähimailla.
Seuraavana kahtena päivänä minulla oli yllinkyllin tilaisuutta nähdä näitä joukkoja marssimassa. Sitä tehtiin aamusta iltaan. Pysymällä noiden epälukuisten miesjoukkojen takana voi helposti nähdä, mikä suunnaton määrä vitkastelijoita ja varsinkin arkajalkaisia miehiä seuraa marssivan armeijan vanavedessä. Täällä varsinkin olivat asiat niin hullusti, että »kaatuneet» täytyi korjata kuin ruislyhteet vaunuihin ja kuljettaa ne takaisin asemalle, mistä joka ilta ylimääräinen juna vei kipeäjalkaisia sotilaita asianomaisiin varusasemiinsa.
Jotkut harvat, jotka säästyivät sairasjunista, korjattiin kenttäsairaaloihin; ja kun ainoastaan nämä merkittiin niihin sairaslistoihin, joita vieraat sotilasasiamiehet saivat nähdäkseen, niin käsittää helposti, kuinka nämä saivat joukkojen marssikelpoisuudesta paremman käsityksen kuin mitä ne todellisuudessa ansaitsivat.
Minä puolestani ymmärsin selvästi, etteivät montenegrolaiset olleet suotta sylkäisseet, ja ettei bosnialaisten jalkapohjat olleet sen vahvemmat kuin muidenkaan Itävallan armeijaan kuuluvien kansanrotujen.
MUUAN TÄRKEÄ TEHTÄVÄ
Mannermaalla oltiin tehty keksintö, jolla piti voida valaista taistelukenttä öiseen aikaan. Se oli jonkinlainen kemiallinen seos, joka sytytettynä levittäisi erittäin väkevätä valoa ja kykenisi valaisemaan sangen laajan alueen. Sillä piti olla sama valovoima kuin sähköheijastajalla, ja samalla otti se niin vähän tilaa, että sitä voi kantaa taskussa. Itsestään selvää oli, että tuon aineen kemiallinen kokoonpano säilytettiin mitä tarkimmin valtiosalaisuutena.
Edelleen kokeiltiin samassa maassa uudella tiedusteluilmapallolla, jonka piti olla varustetun aivan uutukaisilla laitteilla; ja kerrottiin, että siellä oli keksitty uusi menetelmä ratsuväen uittamiseksi kokonaisin divisioonin jokien poikki.
Mahdollista on, että tällaisia huhuja levitettiin tahallaan kohottaakseen asianomaisen armeijan taistelukuntoisuuden mainetta. Valtiollinen tilanne oli silloin jännitetty, ja moisia kerskailevia pelotteluja on ennenkin käytetty kilpailevain maiden mielialan masentamiseksi. Olipa asianlaita silloin ollut miten hyvänsä, minä sain toimekseni ottaa lähemmin selvää noiden huhujen todenperäisyydestä.