Vaan ei ilma-ala eikä köyhyys, ei luku eikä maanpaossa syntynyt ikävä voinut masentaa hänen luontonsa tavatointa rohkeutta. Hän kohteli virallisia esimiehiänsä samalla tavalla, kuin hän oli kohdellut opettajoitaan ja oli usein vähällä menettää paikkansa. Kahdesti aikoi hän kauppatalossa asuessaan lopettaa henkensä, vaan pistooli, jonka suun hän oli ojentanut päätänsä kohti, ei kummallakaan kerralla lauennut. Tämän sattumuksen sanotaan vaikuttaneen häneen samalla tavalla, kuin yhdenkaltainen pelastus oli vaikuttanut Vallenstein'iin. Vakuutus siitä, että pistooli oli täydessä latingissä, sai hänet huudahtamaan, että hänen henkensä varmaan oli säilytetty suuria hankkeita varten.
Tähän aikaan johdatti tapaus, joka ensimmältä näytti tahtovan kerrassaan lopettaa kaikki hänen elämänsä toiveet, hänet uudelle kunnian tielle. Euroopassa oli jo muutamia vuosia raivonnut Itävallan perintösota. Yrjö II oli ollut Maria Teresian alituisena liittolaisena. Bourbonein suku piti vastaista puolta. Vaikka Englanti jo silloin oli mahtavin merivalta, niin ei se kuitenkaan vielä ollut, niinkuin se nyt on, voimakkaampi kaikkia muita valtoja yhteensä merellä, ja sille kävikin varsin vaikeaksi ajan pitkään kestää Franskan ja Espanjan yhdistettyjä laivastoja vastaan. Itäisillä merillä pääsi Franska voitolle. Labourdonnais, Mauritius-saaren lahjakas ja kelpo maaherra, teki brittiläisen laivaston vastustuksesta huolimatta retken Indiaan, jossa hän maalle noustuansa järjesti armeijansa, tuli Madrasin edustalle ja vaati kaupunkia sekä linnoitusta antautumaan. Linnan avaimet annettiin hänelle. Franskan lippu pystytettiin St Georgin linnoitukselle; ja valloittajat ottivat sotasaaliiksensa kompanian varastohuoneissa löytyvät tavarat. Linnan antautuessa määrättiin, että englantilaiset asukkaat joutuisivat sotavangeiksi kunniansanan pantilla ja että kaupunki jäisi Franskalaisten haltuun kunnes lunnaat olivat suoritetut. Labourdonnais pani puolestaan kunniansanansa panttiin siitä, että kohtuutta noudatettaisiin lunnaiden määräämisessä.
Mutta Labourdonnais'in menestys herätti hänen kansalaisensa, Dupleix'n, Pondisjerin maaherran kateuden. Dupleix oli sitä paitsi ryhtynyt suuremmoisiin hankkeihin, joiden kanssa Madrasin palauttaminen Englantilaisille oli jyrkimmässä ristiriidassa. Hän sanoi että Labourdonnais toimissaan oli mennyt ulkopuolelle valtansa rajoja, että valloitusten suhteen, jotka franskalainen armeija oli tehnyt Indiassa, Pondisjerin maaherralla oli yksinomainen päätösvalta ja että Madras oli perin pohjin hävitettävä. Labourdonnais'in ei auttanut vastustella. Se närkästys, jonka antautumis-sopimuksen rikkominen oli synnyttänyt Englantilaisissa, yltyi yhä suuremmaksi siitä tylystä tavasta, jolla Dupleix kohteli kompanian arvokkaimpia virkamiehiä. Hän tuotti vartijajoukolla St Georgen linnan maaherran ja useampia muita saman linnan korkeimpia herroja Pondisjeriin, jossa he viidenkymmenen tuhannen hengen katseltavina kuljetettiin riemusaatossa kaupungin lävitse. Syystä katsottiin tämän törkeän kansainoikeuden loukkauksen vapauttaneen Madrasin asukkaat heidän, Labourdonnais'ille antamainsa sitoumusten täyttämisestä. Clive karkasi Muhamettilaisen puvussa yön aikana kaupungista ja saapui St Davidin linnaan, joka on pieni, Madrasin alueesen kuuluva englantilainen siirtopaikka.
Se tila, johon hän nyt oli joutunut, saattoi hänet varsin luonnollisista syistä ryhtymään toimeen, joka oli paremmassa sopusoinnussa hänen levottoman ja rajun luontonsa kanssa kuin tavaratukkuin tarkastaminen ja rätinkien kirjoittaminen. Hän pyysi päästä ja pääsikin vänrikiksi kompanian sotajoukkoon ja aloitti täten sotatoimensa yhdenkolmatta vanhana. Se urhoollisuus, jota hän jo kunnon tavalla oli osoittanut hurjassa kahdentaistelussa erään rautakouraisen, kaikki St Davidin linnan miehet kauhistuttaneen sotilaan kanssa, teki hänet pian kuuluisaksi satojenkin urhojen joukossa. Hän alkoi kohta uudessa toimessaan näyttää muitakin ominaisuuksia, joita sitä ennen ei ensinkään oltu huomattu, nimittäin neuvokasta ja terävää järkeä sekä kunnioitusta laillista esivaltaa kohtaan. Hän osoitti kuntonsa monessa taistelussa Franskalaisia vastaan ja saavutti majori Lavrence'n erityisen huomion, jota pidettiin Indian etevimpänä brittiläisenä upseerina.
Clive oli ainoastaan muutamia kuukausia ollut armeijassa kuin sanoma tuli, että rauha oli tehty Englannin ja Franskan välillä. Dupleix'in täytyi sen johdosta antaa Madras takaisin englantilaiselle kompanialle, ja nuorella vänrikillä oli valta ryhtyä entiseen toimeensa. Hän palasikin vähäksi aikaa kirjoituspöytänsä luo, jätti sen jälleen auttaaksensa majori Lavrence'a muutamissa vähäisissä kahakoissa maan alkuasukasten kanssa, jonka jälkeen hän taas astui entiselle paikalleen. Hänen näin vuoron vaiheen ollessa milloin sodan, milloin rauhan toimissa, tapahtui asioita, jotka panivat hänet päättämään kumpaanko toimeen hänen vakituisesti oli antauminen. Indian valtiolliset olosuhteet olivat muuttuneet. Rauha vallitsi Englannin ja Franskan kruunujen välillä; mutta idässä kauppaakäyvän englantilaisen ja franskalaisen kompanian välillä syttyi vaiherikas ja tärkeä sota, jonka voitonhintana ei ollutkaan mitään vähempää, kuin Tamerlanin huonekunnan perimys.
Se valtakunta, jonka Baber ja hänen Mongoolinsa perustivat kuudennellatoista vuosisadalla, oli kauan avarimpia ja loistavimpia koko maailmassa. Ei kellään kuninkaalla ollut niin runsaalti alamaisia eikä kenenkään rahastoon tulvaillut niin suuria aarteita. Hindostanin valtiasten rakennukset hämmästyttivät komeudellaan ja loistollansa semmoisiakin matkustajoita, jotka olivat nähneet Pyhän Pietarin kirkon. Se lukematoin seurue ja se uhkea komeus, joka ympäröi Delhin valta-istuinta, lumosi niidenkin silmät, jotka olivat tottuneet Versaillesin loistoon. Muutamilla niitä suuria varakuninkaita, jotka moguli oli asettanut tämän vallan harjoittamiseen, oli yhden verran alamaisia kuin Franskan kuninkaalla tahi Saksan keisarilla. Myöskin näiden käskynhaltijain käskynhaltijat saattoivat, sekä alustansa laveuden että tulojensa suuruuden puolesta, kilpailla semmoisten kuin Toskanan suuriherttuan tahi Saksin vaaliruhtinaan kanssa.
Varsin vähän epäiltävä asia on, että tässä avarassa valtakunnassa, joka pintapuoleltaan näytti niin voimakkaalta ja onnelliselta, sen kukoistuksen parhaimmallakin ajalla oli paljoa huonompi hallinto kuin missään Euroopan nykyisessä, huonoimmitenkaan hallitussa valtakunnassa. Hallitus oli kaikkien niiden riettausten saastuttama, jotka ovat välttämättömiä seurauksia itämaalaisesta despotismista ja siitä että toinen kansansuku hallitsee toistansa. Kuninkaallisten prinssien ristiriitaiset pyrinnöt synnyttivät koko joukon rikoksia ja yleisiä vaurioita. Valtiaan kunnianhimoiset käskynhaltijat pyrkivät vähä väliin saavuttamaan itsenäistä asemaa. Hindulaisten hurjat laumat, jotka tuskallisesti kantoivat tuota vierasta i'estä, jättivät veronsa usein suorittamatta, torjuivat takaisin hallituksen lähettämät sotajoukot vuorivarustuksistaan ja samosivat aseissa alas viljellyille tasangoille. Vaan huolimatta siitä, että hallinto yhä edelleen pysyi entisellä huonolla kannallaan, huolimatta noista satunnaisista mullistuksista, jotka panivat koko vartiorakennuksen horjumaan, säilytti tämä avara valtakunta kuitenkin vielä muutamia miespolvia yhteyden, mahtavuuden ja voimallisuuden ulkonäön. Mutta koko Aurungseben pitkänä hallituskautena läheni se lähenemistänsä loppuaan, huolimatta kaikesta mitä ruhtinas jäntevyydellänsä ja valtioviisaudellaan sai aikaan. Hänen kuolemansa, joka tapahtui v. 1707, toi pikaisen häviön. Tuimat päällekarkaukset ulkoapäin ja auttamatoin sisällinen, yhä tuntuvammaksi käyvä rappiotila jouduttivat kumpikin puolestansa häviötä; ja muutamien vuosien kuluessa hajosi valtakunta täydellisesti.
Teodosion jälkeläisten historialla ei ole aivan vähän yhtäläisyyttä Aurungseben jälkeläisten historian kanssa. Mutta kenties sopii mogulein häviötä parhaiten verrata Karolingein häviöön. Kaarle suuri oli tuskin haudattu, kuin hänen perillistensä kunnottomuus ja heidän keskinäiset riitansa alkoivat tuottaa heille itsellensä ylenkatsetta ja heidän alamaisilleen tuhoa. Frankkien avara valtakunta hajosi tuhansiin kappaleihin. Tuon kuuluisan nimen perillishylyillä, Kaarle paksulla, Kaarle kaljupäällä ja Kaarle typerällä, ei ollut arvoa kuin nimeksi. Hurjat päällekarkaajat, joilla ei ollut yhteyttä toistensa kanssa ei sukukantansa, ei kielensä eikä uskontonsakaan suhteen, kokountuivat maailman kaukaisimmista sokkeloista, ikäskuin keskinäisen suostumuksen johdosta, ryöstämään maakuntia, joita hallitus ei enää kyennyt puolustamaan. Merirosvot Pohjanmeren rantamailta tekivät ryöstöretkiä Elbestä Pyrenean vuoriin saakka ja asettuivat viimein Seinevirran viljavaan laaksoon. Unkarilaiset, joita nuo pelosta vapisevat munkit pitivät ennustuksen Gogeina ja Magogeina, kuljettivat Lombardian kaupungeista ryöstetyn saaliinsa kauas Pannonian metsiin. Sarasennit hallitsivat Sisiliassa, hävittivät Campanian viljavat tasangot ja levittivät kauhistusta yksin Roomankin muurien luona. Kesken näitä tuhoja tapahtui suuri muutos valtakunnan sisällisissä oloissa. Kuoleman turmiotila alkoi siittää uusia elämänkaavoja. Sillä välin kuin tuo suuri valtioruumis kokonaisuudessaan oli horroksissa ja turtona, alkoi jokainen sen erityinen jäsen tuntea omalla aistillaan ja toimia omalla nerollaan. Juuri täällä, Euroopan historian hedelmättömimmällä ja synkimmällä paikalla on se lähde, josta kaikki feodaaliset etuoikeudet ja koko nykyinen aatelisto ovat valuneet. Tältä ajalta on meidän etsiminen niiden ruhtinasten ensimmäistä ilmautumista, jotka vasallin nimellä, vaan oikeastaan itsenäisinä kauan herttuan, markiisin tahi kreivin arvonimellä hallitsivat melkein koko sitä aluetta, joka aikoinaan oli kuulunut Kaarle suuren valtakuntaan.
Samanlainen tahi melkein samanlainen muutos tapahtui moguleinkin valtakunnassa niiden neljän vuosikymmenen kuluessa, jotka seurasivat Aurungseben kuolemata. Jakso nimellisiä valtiaita vaipui velttouteen ja irstaisuuteen; he viettivät elämänsä suljetuissa palatseissa, pureksien bangia, halaillen vuodetovereitansa ja kuunnellen ilvehtijäin kokkapuheita, jakso hurjia päälleryntääjöitä samosi läntisten solien kautta ryöstämään Hindostanin alttiiksi annettuja aarteita. Eräs perssialainen valloittaja kulki Indusjoen poikki, marssi Delhin kaupunkiin ja vei riemusaatossa pois ne kalleudet, joiden loisto oli häikäissyt Roe'a ja Bernieriä, "riikinkukon valtaistuimen", jonka Euroopan taitavimmat kädet olivat koristaneet Golkondan kalliimmilla hohtokivillä ja tuon verrattoman kallisarvoisen "valon vuoren", joka monen eriskummallisen vaiheen perästä viimein loisti Rundsjit Singin rannerenkaassa ja nyt on pantu koristamaan Orissan inhoittavaa epäjumalan kuvaa. Afganilaiset tulivat vuorostansa pian saattamaan sen hävitystyön täydelliseksi, jonka Perssialaiset olivat panneet alulle. Raiputanan sotaiset heimokunnat loivat päältänsä Muhamettilaisten ikeen. Joukko palkkasotureja otti Rohilkundin haltuunsa. Sheikeillä oli valta Indusjoella. Dsjantit herättivät kauhistusta pitkin Dsjumnaa. Niistä vuorimaista, jotka ovat Indian länsirannikolla, samosi vieläkin peljättävämpi heimokunta. Se oli kauan jokaisen Indian alkuperäisen vallan kauhistuksena ja vasta monen tuiman ja epätietoisen taistelun jälkeen saivat Englantilaiset onnensa ja älynsä kautta sen kukistetuksi. Tämä hurja ryöväriklooni teki ensimäisen ryöstöretkensä vuoriltaan Aurungseben hallitessa, ja kohta hänen kuolemansa jälkeen opittiin tuon avaran valtakunnan jokaisessa pohjukassa vapisemaan pelosta, kuin Marattilaisten mahtavata nimeä mainittiin. He laskivat monta viljavaa varakuningaskuntaa täydellisesti valtansa alle. Heidän alueensa ulottui koko niemimaan poikki, sen toisesta rannasta toiseen. Marattilaisia sotapäällikköjä hallitsi Punossa, Gvalioressa, Gutserotissa, Berarissa ja Tandsijoressa. Eivätkä he sittenkään, vaikka olivatkin tulleet mahtaviksi hallitsijoiksi luopuneet ryöstöretkistänsä. He säilyttivät yhä edelleen esi-isiensä ryövärintavat. Kaikki ne seudut, jotka eivät kuuluneet heidän valtansa alle, panivat he retkillään autioiksi. Missä heidän patarumpujensa rätinä kuului, siellä otti maamies riisisäkin selkäänsä, kätki pienet säästönsä vyötäisilleen ja pakeni vaimoineen lapsineen vuorille tahi dsjungeleihin hyenain ja tiikerien suopeampaan läheisyyteen. Moni maakunta lunasti satonsa vuotuisilla maksuilla. Myöskin se katala varjokuva, joka yhä piti valtiaan arvonimen, suostui suorittamaan tämän häpeällisen veron. Yhden saaliinhimoisen päällikön leiritulet näkyivät Delhin kaupungin muureille. Toinen tuli joka vuosi äärettömän suuren ratsujoukkonsa etupäässä Bengalin riisivainioille. Yksin eurooppalaisetkin asiamiehet saivat olla peloissaan varastohuoneidensa puolesta. Vähemmin kuin sata vuotta sitten katsottiin tarpeelliseksi varustaa Kalkutta valleilla Berarin ratsumiehiä vastaan ja niiden nimitys, Marattilaiskaivanto, säilyttää vielä vaaran muiston.
Kaikkialla, missä mogulin varakuninkaat vielä pitivät valtansa voimassa, tulivat he yksinvaltiaiksi. He saattoivat vielä sanoilla myöntää yliherruuden Tamerlanin huonekunnalle, samoin kuin Flanderin kreivi tahi Burgundin herttua saattoi myöntää yliherruuden viimeisten Karolingein kykenemättömimmälle houhkiolle. He saattoivat silloin tällöin kohteliaisuuden vuoksi lähettää nimelliselle valtiaalleen jonkun lahjan tahi pyytää häneltä jotakin arvonimeä. Mutta oikeastaan he eivät enää olleet mielinmäärin viralta pantavia käskynhaltijoita, vaan itsenäisiä ja perinnöllisiä ruhtinaita. Tällä tavalla saivat ne muhamettilaiset kuningassuvut alkunsa, jotka tätä ennen hallitsivat Bengalissa ja Karnatikissa, ja ne, jotka yhä vielä, vaikka ainoasti vasalleina, harjoittavat muutamia kuninkaallisia valtaoikeuksia Luknossa ja Hyderabadissa.