"Madame! Olette tuhat kertaa liian ystävällinen", sanoi hänen ylhäisyytensä epäröivästi. "En todellakaan oikein uskalla suostua ehdotukseenne, ja kuitenkin —"
"Se vapauttaa teidät suuresta tuskasta, vai kuinka? Ja lisäksi voitte vapaasti lähteä tuntemattomana huvimatkallenne, eikä teidän tarvitse tuottaa pettymystä niille, jotka tahtovat seurata teitä", lisäsi hän viekkaasti huomaten, kuinka valmis hänen ylhäisyytensä oli myöntymään.
"Ah, madame, älkää houkutelko minua, voisin vielä hyväksyä tarjouksenne", hän sanoi yhä vastustaen muodon vuoksi.
"Älkää puhuko siitä enää sitten, vaan suostukaa ystävälliseen tarjoukseeni, niinkuin olen ehdottanut", neiti sanoi ojentaen kätensä kardinaalille, joka kohteliaasti suuteli hänen sirojen sormiensa päitä.
"Kuinka voinkaan kiittää teitä, chère madame?" sanoi kardinaali päästäen selvän helpotuksen huokauksen, kun hän lopulta oli taipunut naisen ystävällisen suostuttelun edessä.
"Kertomalla minulle kaikki viimeisimmät skandaalit parhaista ystävistäni", hän sanoi nauraen painuen yhä mukavampaan asentoon komeaan nojatuoliinsa.
Voitto oli saavutettu, ja seuraavina hetkinä hänen ylhäisyytensä henkevä keskustelu auttoi madamea unohtamaan sen illan rasitukset. Lopuksi kardinaali hyvästeli, jättäen taide-esineet, jotka olivat tuottaneet hänelle niin paljon vaivaa, naisen talletettaviksi. Suostuttiin siihen, että madame Demidov pitäisi niitä hallussaan siihen asti, kunnes hänen ylhäisyytensä palaisi Karlsbadista, jolloin hän luovuttaisi ne itse prinsessa Marionoville.
Siis taas madame Demidovin diplomaattiset lahjat olivat häntä auttaneet. Ja nyt hän oli saanut haltuunsa sellaisen kätköpaikan, jota hän piti varmimpana raporttiensa piilopaikkana ja jota hän saattoi käyttää, niinkuin hän halusi.
Alkoi olla jo myöhäistä, ja hän päätti lähteä Wienistä jo sinä yönä, jotta hänen ylhäisyytensä ei voisi muuttaa mieltään seuraavaksi päiväksi ja viedä häneltä pois kallisarvoiset esineensä. Hän kokosi äsken tekemänsä muistiinpanot sekä eräitä muita papereita, jotka sisälsivät kaikenlaisia raportteja kolmannelle osastolle. Ja tietämättään seuraten Volenskin tekoja hän koski salaista jousta ja työnsi asiakirjat samettireunaiseen kätköpaikkaan kynttilänjalan runkoon. Varmasti ne olivat siellä tallella, sitä ei voinut epäilläkään. Hän kääri huolellisesti kallisarvoiset kynttilänjalat moniin käärepapereihin ja kirjoitti ulkopuolelle isoin kirjaimin: "Hänen ylhäisyytensä kardinaali d'Orsayn omaisuutta — posliinia — varovaisesti", ja otti sitten paketin huoneeseensa ja pani sen matkalaukkuunsa.
Tuntia myöhemmin hän ajoi Nordbahnille palvelijattarensa seuraamana, joka kantoi kohtalokasta taakkaa, lähteäkseen Pietariin.