"Hyvää huomenta, herra. Mitä minulla on ilo näyttää teidän armollenne tänään? Kalleuksiako? Antiikkitavaroitako?"
"Olen tullut tänne yksityisasioissa", sanoi Volenski lyhyesti. "Olkaa hyvä ja viekää minut konttoriinne, itsenne takia."
Juutalainen katseli häntä hetken aikaa terävästi silmälasiensa takaa ja sanoi sitten makeasti:
"Minulla ei ole mitään salattavia liiketoimia. Mutta jos teidän armonne vaivautuu astumaan tätä tietä —" Ja hän kulki edellä kirkasvaloiseen komeaan pieneen toimistoon myymälän taakse, missä monet kookkaat pää- ja kassakirjat todistivat hänen liikkeensä laajuutta ja edistystä.
"Teidän armonne on hyvä ja istuu", hän sanoi.
"En, mieluummin seison. Ei kestä kauan, mitä sanon. Te saitte eilen
Nordbahnin asemalla Grete Ottlinger-nimiseltä naiselta tavarapaketin.
Nämä tavarat olivat varastettuja. Te tiesitte sen. Mitä sanotte siihen?"
"Että olen yhtä syytön kuin vastasyntynyt lapsi, teidän armonne. Etten poistunut myymälästäni koko eilisenä päivänä, koska päivä oli, kuten teidän armonne epäilemättä muistaa, hyvin sateinen. Etten edes milloinkaan ole kuullut puhuttavankaan Grete Ottlinger-nimisestä naisesta. Etten milloinkaan ole himoinnut varastettuja tavaroita. Tämän vannon isiemme Abrahamin, Iisakin ja Jaakopin nimeen ja esi-isieni haudan kautta."
"Älkää puhuko roskaa", sanoi Volenski kärsimättömästi, "valehtelette ja olette tietoinen siitä. Puhun nopeasti asiani. Varastettujen tavaroiden joukossa — älkää keskeyttäkö minua", hän sanoi ankarasti, kun juutalainen yritti panna taas vastalauseen kohottaen kätensä ylös ikäänkuin kutsuen Abrahamia syyttömyytensä todistajaksi, "sanon, että varastettujen tavarain joukossa oli pari antiikkista posliinista ja kultaista kynttilänjalkaa. Tahdon tietää, missä nuo kynttilänjalat ovat. Maksan teille täyden Grete Ottlingerille tulevan summan ja lisäksi kaksituhatta guldenia, jos annatte ne minulle tällä hetkellä. Jos kieltäydytte, ilmiannan teidät poliisille ja puolen tunnin kuluttua olette vangittu, teidän talonne, omaisuutenne ja kirjanne tarkastettu, ja vaikka mitään raskauttavampaa ei voitaisikaan väittää teitä vastaan — voitte olla ovela lurjus — niin loppuu siihen liikkeenne menestys melkein varmasti. Teitä pidetään epäilyttävänä henkilönä, eikä kukaan asiakkaanne uskalla tulla teidän luoksenne enää peläten ostavansa varastettua tavaraa."
Juutalainen, joka keskustelun alussa oli tullut kalpeaksi huuliansa myöten, oli nyt saavuttanut joltisenkin tasapainon. Hieroen taas käsiänsä yhteen hän sanoi hyväntahtoisesti:
"Nyt huomaan, että teidän armonne on jalomielinen herrasmies, joka ei halua vahingoittaa vanhaa miesparkaa, jolla on vaimo ja lapset elätettävinään — vaan haluatte toimia rehellisesti hänen kanssaan. Vannon teidän armollenne, että suurin toiveeni on palvella teitä kaikella tavalla ja kerron teidän armollenne koko totuuden. En ole milloinkaan ennen tehnyt sellaista, mutta nainen vietteli minut ja ne tavarat olivat kovin kauniita. En tahtonut pitää niitä omassa kaupassani — se ei ollut turvallista — ja heti saatuani ne Grete Ottlingerilta pakkasin ne ja lähetin ne luotettavan lähettilään mukana liiketoverilleni Lontooseen. Sain häneltä tänä aamuna sähkösanoman, missä hän ilmoitti, että hän oli kulkenut rajan yli viime yönä vaaratta ja on nyt välttänyt poliisin, joka yhä edelleen ajaa takaa tavaroita tässä kaupungissa. Ja jos teidän armonne pitää sanansa ja antaa minulle kymmenentuhatta guldenia, mikä on ainoastaan tuhat guldenia enemmän kuin mitä kynttilänjalat maksoivat minulle, sanon teille mistä liiketoverini on tavattavissa, ja silloin tulee olemaan teidän armonne oma vika, ellette onnistu taivuttamaan häntä antamaan teille kysymyksessäolevia tavaroita."