"Asiaan, mies. Jumalan tähden, kertokaa minulle, ostiko hän ne?"
"Kyllä, sir", sanoi Isaac Davies suuttuneena omituisen asiakkaan kärsimättömyydestä. "Tiesin, että hän sen tekisi. Mitä nyt voin tehdä puolestanne, sir? Enkö mitään? Hyvästi, sir."
Ja nähdessään, että hänen myymäläänsä astui uusi asiakas. Isaac Davies kääntyi eikä enää välittänyt Volenski-parasta, jonka toiveet tämä uusi kauhea isku murskasi.
Häntä seurasi todellakin huono onni. Aina silloin tällöin toivon säde pilkisti hänen kurjuutensa pimeyteen, kunnes sen sitten taas jokin tavaton yllätys karkoitti, ja viimeinen onnettomuus näytti aina edellistä pahemmalta.
Onnettoman nuoren miehen kärsivällisyys alkoi loppua, ja hän jo ajatteli heittäytyä ensimmäisen ohiajavan omnibussin alle. Mutta tätä hän ajatteli vain silmänräpäyksen verran, sillä sitten hän heti käsitti, että hänen kuolemansa asioiden ollessa sillä asteella merkitsisi hänen tovereilleen ehdotonta iankaikkista turmiota — varsinkin kun he eivät olleet tietoisia heitä uhkaavasta vaarasta, koska he eivät ollenkaan tietäneet, että vaaralliset paperit olivat kadonneet. Yhä edelleen oli heidän kohtalonsa hänen kylmäverisyytensä, rohkeutensa ja sitkeytensä vallassa ja hän päätti taas kerran ponnistaa voimansa pelastaakseen heidät. "Viimeisen kerran", hän ajatteli toiveikkaasti.
Volenskin täytyi nyt ottaa käytäntöön ovelammat keinot, ja hän kokosi kaikki voimansa keksiäkseen tällaisen suunnitelman. Hän oli melkein mekanisesti poistunut juutalaisen puodista, ja tiedottomasti hän suuntasi askeleensa Curzon Streetia kohden. Hänen täytyi välttämättä tavata mr James Hudson — siihen kelpaisi mikä tekosyy tahansa — hän koettaisi keksiä sellaisen. Hänen täytyi heti miettiä valmiiksi, mitä hän sanoisi mr James Hudsonille, kun hän tapaisi hänet. Hän tunsi hänet hyvin maineeltaan. Hän oli upporikas, mitä eriskummallisin mies ja erittäin jalomielinen, ja hän oli ollut suuressa naisten suosiossa prinssi Albertin aikoina. Epäilemättä hän oli gentlemanni, ja jos — Niin, se oli selvää. Koko keskustelu välähti läpi hänen kuumeisten aivojensa, ikäänkuin hän olisi nähnyt sen näyttämöllä.
Henkilöt: Kohtelias, hyväntahtoinen vanha herrasmies, nykyaikainen
Bayard-tyyppi — mr James Hudson. Nuori mies, jolla on menneisyys,
johon sisältyy naisen kunnia — hän itse. Näyttämö: Mayfairissa Curzon
Streetin varrella olevan talon vierashuone.
Nuori mies, jolla on menneisyys: "Sir, teidän käsissänne on naisen kunnia. Tahdotteko antaa minulle kirjeen takaisin?"
Kohtelias vanha herrasmies: "Kirjeen, sir, minkä kirjeen?"
N. m. j. o. m.: "Se on kätketty kynttilänjalkaan, joka koristaa teidän uuninreunustaanne. Sir, monta vuotta sitten hulluttelimme. Teimme syntiä, hän ja minä. Koska meillä ei ollut minkäänlaista tilaisuutta lähestyä toisiamme, niin käytimme näitä siroja pieniä esineitä rakkauden postilaatikkona. Eräs näistä kirjeistä — naisen — unohdettiin sinne — hän on nyt naimisissa — minä olen naimisissa — olemme kaikki naimisissa — mutta teidän, sir, hallussanne on kynttilänjalat — teidän hallussanne on naisen kohtalo! Tahdotteko antaa minulle takaisin kirjeen?"