»Rakkauskirjeitä.»
»Valehtelette!»
Juliette kohautti olkaansa.
»Niinkuin haluatte», vastasi hän lyhyesti.
»Mitä papereita ne olivat?» toisti Merlin kiroten kovasti ja rivosti, mikä kuitenkaan ei häirinnyt nuoren tytön tyyneyttä.
»Olen sanonut teille», vastasi hän, »rakkauskirjeitä, jotka halusin polttaa.»
»Kuka oli rakastettunne?» kysyi hän.
Kun Juliette ei vastannut, osoitti hän kadulle, jossa sanat »Déroulède, eläköön Déroulède», vielä kaukaa kaikuivat.
»Olivatko kirjeet häneltä?»
»Eivät.»