Morell (kiivaasti). Siksi etten tahdo! Nuo ihmiset unohtavat, että minä olen ihminen. He luulevat, että minä olen puhekone, jota voi joka ilta vetää vireeseen heidän huviksensa. Onko se liikaa, jos saan olla yhden ainoan illan kotonani vaimoni ja ystävieni kanssa?
He hämmästyvät kaikki tätä purkausta paitsi Eugene,
jonka kasvonilme ei muutu.
Candida. Oi, James, sinä saat vain omantunnon vaivoja huomenna. Ja siitä minä saan sitten kärsiä.
Lexy (puolustellen, mutta pyytäen). Tiedänhän minä, että he vaativat aivan liikoja teiltä. Mutta he ovat sähköittäneet puolelle ja toiselle saadakseen toisen puhujan. Heidän ei ole kuitenkaan onnistunut saada ketään muuta kuin agnostisen liigan johtajan.
Morell (varmasti). No niin! Se on erinomainen mies. Mitä he sen parempaa tahtovat?
Lexy. Mutta hän vaatii kiven kovaan sosialismin ja kristinuskon eroittamista. Hän voi pilata kaiken sen hyvän, minkä me olemme rakentaneet. Te ymmärrätte sen asian itse parhaiten, mutta — (Hän epäröi.)
Candida (mielistelevästi). Tietysti sinä menet, James! Me lähdemme kaikki yhdessä.
Burgess (äkäisestä). Kuule, Candy! Jäädään kotiin ja pidetään lystiä takan ääressä! Ei hän viivy kuin pari tuntia poissa.
Candida. Sinulla olisi yhtä hauska kokouksessa. Me saisimme istua lavalla ja tekeytyä oikein hienoiksi.
Marchbanks (kauhistuneena). Ei mennä lavalle istumaan! Sieltä kaikki näkevät meidät. Sitä minä en siedä. Minä tahdon istua niin kaukana kuin suinkin.