Tanner (astuen vilkkaasti pöydän luo). Mitä! Teillä on minun kirjani! Mitä arvelette siitä?
Ramsden. Luuletteko että ikinä lukisin semmoista kirjaa?
Tanner. Miksi olette siis ostanut sen?
Ramsden. Minä en ole sitä ostanut. Joku hupakko nainen, joka näyttää ihailevan mielipiteitänne, on sen minulle lähettänyt. Minun piti juuri panna se oikeaan paikkaansa, kun Octavius tuli ja keskeytti minut. Ehkä sallitte, että teen sen nyt. (Hän viskaa kirjan paperikoriin semmoisella kiihkolla, että Tanner luulee saavansa sen päähänsä).
Tanner. Teillä ei ole enemmän seuratapoja kuin minullakaan. Mutta se säästääkin meiltä kaikki seremoniat. (Hän istautuu jälleen). Mitä aiotte tehdä tähän testamenttiin nähden?
Octavius. Saanko minä esittää jotain?
Ramsden. Tietysti Octavius.
Octavius. Emmekö kokonaan ole unohtaneet että Annalla itselläänkin voisi olla toivomuksia siinä asiassa?
Ramsden. Minä olen kyllä aikonut ottaa Annan toivomukset huomioon järkevällä tavalla. Mutta hän on vain nainen, vieläpä nuori ja kokematon nainen.
Tanner. Ramsden, minä alan sääliä teitä.