Hector. Minusta samoin.
Octavius. Minäkin tiedän varmaan tavanneeni teidät, mutta en muista missä.
Mendoza (Violetille). Muistatteko te minut neiti?
Violet. Vallan hyvin, mutta minun on niin vaikea muistaa nimiä.
Mendoza. Savoy hotellissa olemme nähneet toisemme. (Hectorille). Teillä oli tapana käydä tämän neidin (Violetin) kanssa siellä luncheonia syömässä. (Octaviukselle). Ja te toitte usein tämän neidin (Annan) ja hänen äitinsä päivällisille mennessänne Lyceum teaatterin. (Ramsdenille). Te, hyvä herra, tulitte usein illalliselle (alentaen äänensä salaperäiseksi mutta vallan kuuluvaksi kuiskaukseksi) monen eri neidin kanssa.
Ramsden (suuttuneena). Mitä se teitä liikuttaa?
Octavius. Violet, minä luulin että te tuskin tunsitte toisianne ennen tätä retkeä, sinä ja Malone.
Violet (suuttuneena). Tuo mies kai oli hotellin johtaja.
Mendoza. Viinuri vain. Muistan teitä kaikkia kiitollisuudella. Päätin siitä suuremmoisesta tavasta, jolla minulle annoitte juomarahoja, että jokainen teistä nautti käynnistään hotellissa hyvin paljon.
Violet. Kuinka nenäkästä! (Kääntyy selin häneen ja astuu mäelle Hectorin kanssa).