Anna. Elä ole tyhmä, Jack. Herra Ramsden on aina ollut isoisä Roebuck minulle. Minä olen ukin Anni ja hän on Annin ukki. Siksi minä ristin hänet heti puhumaan opittuani.
Ramsden (ivallisesti). Toivon että olette tyydytetty, herra Tanner. Jatka Anniseni, olen vallan samaa mieltä kuin sinä.
Anna. Jos minulla siis täytyy olla holhooja, kuinka voin syrjäyttää ketään, jonka rakas isäni on valinnut minulle?
Ramsden (purren huultaan). Sinä hyväksyt siis isäsi vaalin?
Anna. Ei minun sovi hyväksyä tai olla hyväksymättä. Minä tyydyn siihen. Isäni rakasti minua ja ymmärsi parhaiten mikä oli minulle edullista.
Ramsden. Tietysti ymmärrän tunteesi, Anniseni. Juuri sitä odotinkin sinulta, ja se on sinulle kunniaksi. Mutta se ei ratkaise asiaa niin täydellisesti kuin otaksut. Koetan selittää mitä tarkoitan. Otaksuppas esimerkiksi, että huomaisit minun tehneeni jonkun kunnottoman teon — etten olisikaan se mies, jona rakas isä vainajasi minua piti. Pitäisitkö silloinkin oikeana että olisin Rhodan holhoojana?
Anna. Minä en voi kuvitella teitä tekemässä mitään kunnotonta tekoa, ukki.
Tanner (Ramsdenille). Ette kai ole mitään semmoista tehnyt, vai mitä?
Ramsden (suuttuneena). En, hyvä herra.
Rouva Whitefield (tyyneesti). No miksi siis otaksuisimme semmoista?