Octavius katsoo Annaan paljon sanovalla punastuksella ja kiirehtii pois.
Tanner (jyrkästi). Kuuleppas nyt Anna. Nyt sinä ajoit karille. Ja jos Tavy ei olisi niin pelastumattomasti rakastunut sinuun, olisi hän huomannut mikä parantumaton valehtelija sinä olet.
Anna. Sinä ymmärrät asian väärin, Jack. Minä en uskaltanut sanoa Tavylle totuutta.
Tanner. Et. Sinun uskalluksesi menee tavallisesti päinvastaiseen suuntaan. Mitä pirua sinä tarkoitit sanomalla Rhodalle että minä olen liian turmeltunut seurustellakseni hänen kanssaan? Kuinka minun suhteeni häneen ikinä enää voi tulla siedettäväksi, kun sinä olet myrkyttänyt hänen mielensä noin inhoittavalla tavalla.
Anna. Minä tiedän ettet koskaan voisi käyttäytyä huonosti —
Tanner. Miksi siis valehtelit hänelle?
Anna. Minun täytyi.
Tanner. Täytyi!
Anna. Äiti käski.
Tanner (silmät välähtäen). Ahaa! Olisihan minun pitänyt ymmärtää se. Äiti! Aina vain äiti!