Ramsden (ylhäisesti). En, hyvä herra.
Tanner. Se on jäljennös Whitefieldin testamentista. Anna sai sen tänä aamuna.
Ramsden. Puhuessanne Annasta tarkoitatte kaiketi neiti Whitefieldiä.
Tanner. Minä tarkoitan meidän Annaa, teidän Annaa, Tavyn Annaa ja nyt, taivas minua auttakoon, myöskin minun Annaani!
Octavius (nousten ylös hyvin kalpeana). Mitä tarkoitat?
Tanner. Mitäkö tarkoitan! (Hän kohottaa testamentin). Tiedätkö kuka on määrätty Annan holhoojaksi?
Ramsden (kylmästi). Arvattavasti minä.
Tanner. Te! Te ja minä, ihminen kuuletteko! Minä, minä, minä! Me molemmat! (Hän heittää testamentin kirjoituspöydälle).
Ramsden. Te! Se on mahdotonta!
Tanner. Se on liiankin kamalasti totta. (Hän heittäytyy Octaviuksen tuolille). Ramsden, pelastakaa minut tästä joten kuten. Te tunnette Annan yhtä hyvin kuin minäkin. Hän tulee tekemään kaikki rikokset, mitä kunnioitettava nainen suinkin voi tehdä, ja hän on jokaista puolustava sanomalla että se oli hänen holhoojiensa toivomus. Hän tulee syyttämään meitä kaikesta ja meillä ei tule olemaan sen enempää valtaa hänen ylitsensä kuin hiiriparilla on kissan yli.