— No, so! sanoi rehtori, — saat ottaa todistuksesi! Paperi rasahti Mikko Tiukkatuulen kourassa. Hän unohti kumartaa muiden tapaan, seisoi vaan ja tuijotti rehtoriin.
Mutta rehtori jatkoi levollisesti:
— — Simo Selmer!
Pois kääntyessään kohtasi hän Simo Selmerin happaman naaman, — ja samassa hän vilaukselta näki herra Selmerin ensimmäisellä penkillä.
Silloin vasta Mikko Tiukkatuuli tajusi, että hänestä oli tullut numero yksi —!
Koko poikaa loisti riemusta saapuessaan äidin luo, jolla oli ilokyyneleet silmissä.