Väitätte yhä: »Välttämätöntä.»
Niin, mutta malttakaahan —
Kuunnelkaahan tätä samaa asiaa koskevaa keskustelua.
II
Tämä oli tapahtunut vähän aikaisemmin, päivää ennen Margaretin ryöstöä — tarkoitan hyväaikeista siirtämistä. Oltiin Nizzassa; olin lähtenyt nuoren Mountin kanssa kävelylle sisämaahan päin lelumaisen kaupungin laidalla kohoaville rinteille.
Ne, jotka luulevat olevan helppoa onkia tietoonsa nykyajan nuoren salaisuuksia häneltä itseltään, eivät ole tavanneet hänen kaltaisiaan. »Onkija» on hän.
Heti kun kokeeksi viittasin tulevaan saariseikkailuun, kääntyi hän minuun päin, huulillaan herttaisin hymynsä, ja vastasi: »Avioliiton järjestelyäkö?»
»Niin itse tiedätte, että se on mielessänne», intti hän, kun väitin vastaan. »Te ajattelette — nuo kaksi joutuvat ihanteelliseen ympäristöön, ja tyttö ainakin luulee, että hänet on ryöstetty lunnaita varten. Arvelette, että nuori mies, kun tyttö kerran on kiskaistu irti sivistyneistä oloista, esiintyy romanttisessa hohteessa. Luulette —»
»Herra Mount, näytte olevan kummallisen varma siitä, mitä ajattelen!»
»Suokaa anteeksi! Jos ikävystytän teitä, niin vaihdetaan puheenaihetta —»