»Kyllä.»
»Täällä olemme olleet — emme lainkaan haaksirikkoisia! Koko tämän ajan olemme olleet lähellä ihmisiä ja kaupunkeja ja puhelimia ja sähkölennättimiä! Ja minä vihoviimeinen hupsu olen sallinut teidän uskotella itselleni, että olemme olleet yhtä kaukana kuin Crusoe ja Perjantai… Muuten, missä olemme, herra Mount?»
»Sitä en voi sanoa, neiti Verity.»
Tytön silmät menivät levälleen. »Tarkoitatteko, ettette tiedä sitä itsekään?»
»En toki; kyllä tiedän, ilmeisesti. Mutta olen antanut sanani siitä, etten anna teidän sitä tietää, niin kauan kuin olemme täällä.»
»Tarkoitatteko, että olette luvannut sen?»
»Juuri niin.»
»Sedälleni kaiketi?»
»No niin, koska sen arvasitte… niin.»
»Oliko hän mukanamme veneessä, kun sinä yönä lähdimme purresta?»