V
Ulkoisesti ankarana Margaret jatkoi: »Kuinka pitkän ajan tarvitsen ehtiäkseni lähimpään paikkaan, josta voin lähettää sanoman äidilleni?»
Nuori Mount rypisti otsaansa, laskien päässään.
»Koko päivän iltamyöhään saakka. Oletteko päättänyt heti lähteä kaupunkiin?»
»Tietysti. Ja — herra Mount, onko teillä rahaa?»
»Minullako? Olen hyvin pahoillani. Ei penninpyörylää. Ei edes papereitani. Minut kiidätettiin rannalle… Meidän on lainattava rahaa, siinä kaikki. Meidän on sähkötettävä ja sitten mentävä maamme lähetystöön.»
»Niin! Lähetystöön. Kuinka loistavan mainiota nähdä taaskin joku englantilainen kunnollisesti siistittynä ja hyvästi puettuna! Meidän ei kai liene vaikeata saada rahaa lainaksi?»
»Otaksuttavasti ei» (kylmäkiskoisesti).
»Erinomaista! Sitten voin ostaa itselleni vaatteita ja muita tarpeita, pesettää, kampauttaa ja leikkauttaa hiukseni ihmisten tapaan — ja saan kynteni hoidetuiksi — ja itseni siistiin kuntoon. Kuinka jumalallista päästä jälleen elämään sivistyneen tavalla —»
»Kaipaatteko sitä niin hartaasti?»