Hän otti koneellisesti käteensä peilin; nyrpisti hiukan nenäänsä; tarttui huulipuikkoon ja alkoi piirtää kalpeata ylähuultaan helakan punaiseksi. »Mikä on hyvää lääkettä pisamille?» kysyi hän kärtyisesti. »Taaskin on tulossa inhoittava pisama juuri tuohon. En jaksa käsittää, mistä ne johtuvat, ymmärrätkö sinä, Violet?» (Kysymys oli osoitettu äidille.)
»En, sitä en ymmärrä, rakas… Minulla ei ollut niitä kukaan ollessani sinun ikäisesi, eikä niitä ole nytkään.»
»Ei tietysti, sinulla ei milloinkaan ole huolia. Sinun laita ei ole samanlainen kuin minun, Vi. Sinä et ollut kasvanut niin nopeasti», selitti Margaret, silmäillen äitiään arvostelevasti. »Sinulla ei ollut mitään tekemistä silloin, kun sinä olit nuori. Sinä et joka aamu herännyt niin perinpohjin herpaantuneena.»
»Herpaantuneena?» kertasi rouva Verity, äkkiä huolestui »Mitä tarkoitat, rakas?»
Autossa saapuneet nuoret ehättivät yhteen ääneen kummastelemaan; »Niinkö? Ettekö tiedä, mitä on herpaannus rouva Verity? Minua vaivaa herpaannuksen tunne joka aamu; eikö sinuakin, Odds?»
»Panen vetoa vaikka kuinka paljon, että olen herpaantuneempi kuin kukaan teistä. Olen herätessäni kuin kuollut», liioitteli nuori Oddley. »Ihan kuin kuollut. Kun kiusanhenkeni astuu sisälle, tuoden varhaisen teeni, kykenen hädin tuskin pidättymään sinkoamasta sitä vasten hänen kasvojaan. Juuri niin.»
»Tee ei haittaa, mutta jos vain mainitaankin jotakin syömisestä», valitti bulldogin isäntä.
»Minä virkoan henkiin», pisti väliin poika, joka teen asemasta joi konjakkia ja soodaa, »vasta kello yksi».
»Oletko hengissä jo kello yksi?» huudahti kalpea Adonis, jolla oli henkivartioston nauha. »Minä virkoan aikaisintaan puolikaksi. Kello kaksi alan kohota istumaan ja virvoitella heikkoa tajuntaani. Neljän aikaan tuntuu jo melkoista paremmalta. Kello kuusi alkaa päivän viettäminen. En jaksa käsittää, miten voidaan pysyä pystyssä ennen puolista. Minä puolestani muutun joka päivä yhä raukeammaksi kaikissa suhteissa.»
Se oli tietysti kerskailua, mutta tuskin kaunista.