»Niinkö?»
»Niin; hän saapuu huomenna sinisessä junassa. Hotellissamme ei ollutkaan tilaa hänelle ja Oddsille, mutta tilasin heille huoneet 'Negrescosta'. On hupaisaa, kun he saapuvat», puheli Margaret äänessään vilkkauden häive. »Eric sanoi ehkä pääsevänsä heidän mukaansa, ja yhdessä voimme tehdä mitä hyvänsä, ja silloin on paljon hauskempaa —»
»No niin, mitä arvelette, naiset? Emmekö lähde pian liikkeelle?» pisti setä Tom väliin, luoden minuun vaivihkaa nopean silmäyksen. »Aiotko mennä tänä iltana kasinolle kuten tavallisesti, Margaret?»
»En. Käskin pitää auton valmiina ja aiomme ajaa Monteen päivällisen jälkeen. (Tahdon taaskin koetella Cynthian uutta pelimenetelmää nähdäkseni vain, mihin se kelpaa, ennen kuin kohtaan hänet. Nyt olen häviöllä ainoastaan seitsemäntuhatta frangia.) Ennen kuin pukeudun päivälliselle, haluan sitäpaitsi pistäytyä pienen hattumyyjättäreni luona; hänen on säilytettävä paria hattua, jotka tahdon Cynthian näkevän —»
»Herra Lloyd, te sallinette minun tarjota teille pikku ryypyn, ennen kuin poistutte?» pyysi nuori Mount, nousten keveästi pystyyni. Kajutan suppeassa tilassa pisti hänen kookkaan vartalonsa ja hänen liikkeittensä hienon sulavuuden välinen vastakohta vieläkin paremmin silmään kuin muulloin. Hän ohjasi rotevaa ruumistaan tavattoman hyvin. Myöskin oli hänessä piirre, josta naisia niin paljon ylistetään ja jota he ylistävät; hänellä oli huomattavan siromuotoiset ja hoikat nilkat. Des attachés fines, sanovat ranskalaiset. Kun hän ojensi kättään soittaakseen kelloa, panin merkille, että hänen ranteensa oli hauskannäköinen samoin kuin hänen kaulansa.
Sisälle astui Wallace puettuna valkoiseen tarjoilunuttuun, jalassaan paksut saappaat ja koko olennossaan lähtemätön sotilaallinen tuntu, kantaen laajaa hopeatarjotinta, jolle oli lastattu kaikki cocktailin — se oli yhä Margaretin heikko kohta — sekoittamiseen tarvittavat ainekset.
IV
Toiset ajat, toiset juomat.
Margaretin äiti, aina janoinen tyttö, oli, kuten sanottiin, hekumoiden nauttinut »suloisesta» teekupista. Teelehtien päälle kaadettu kiehuva vesi oli liuottanut niistä hyvätuoksuisen kultajuoman; leveäpohjaiseen aamiaiskuppiin oli pudotettu ensin kaksi isoa sokeripalaa, sitten kaadettu parin tai kolmen sentimetrin korkeudelta kuohuvaa, kermaista maitoa, senjälkeen teetä ja lopuksi päälle oikeata kermaa. Ihmiset ovat hiipineet kiinalaisten kaupunginosan ooppiumipesiin ja turmelleet terveytensä heroiinilla tai kokaiinilla tuntematta sellaista nautintoa kuin Violet sai teekupistaan.
Ja myöskin maidosta. Kun sen joi vaahtoisena, höyryävänä, lämpimänä, mutta miellyttävänä kallistetun lypsykiulun reunalta niityllä, jätti se ylähuuleen valkoisen, puolikuunmuotoisen jäljen, joka oli pyyhkäistävä pois. Ja jäisestä limonaadista, joka oli vihreänkeltaista kuin vuorikristalli. Minkälaista nektaria ankaran puuhan jälkeen, heinää korjattaessa! Kuinka mauttomilta kaikki nämä juomat olisivatkaan tuntuneet Violetin tyttärestä, joka nyt virkkoi niin veltosti, että sanat tuntuivat vain vaivoin lähtevän hänen punatuilta huuliltaan: