— Niin. Mutta hän tunsi minut viime hetkessä ja laski alas miekan, jonka hän jo oli kohottanut minua surmatakseen. —
— Silloin hän oikeastaan menetteli vastoin velvollisuuttaan, vai miten?
— Poika raukka! Tuskin oli hänen kätensä ehtinyt vaipua alas, ennenkuin miekka suhisi ilmassa hänen päänsä päällä. — Se oli sivusmieheni, eräs nuori upseeri, joka tahtoi varjella everstiluutnanttiaan ja…
Fredrik peitti kasvonsa käsiinsä.
— Surmasiko hän Gottfriedin? — kysyin minä vavisten.
Fredrik nyökäytti päätään.
— Äiti, äiti! — kuului viereisestä huoneesta, ja samassa lennähti ovi auki. Lilli tuli sisälle taluttaen pikku Rudolfia kädestä.
— Suokaa anteeksi, että tulen teitä häiritsemään, mutta tämä nuori mies ei voinut millään tavoin tyyntyä.
Painoin poikani kiihkeästi rintaani vastaan. —
Voi onnetonta täti Cornelia raukkaa!