— Miksi et anna kamarineitisi auttaa itseäsi? — kysyi isäni.
— Netin, niin, en tiedä missä hän oikeastaan lienee. Olen soittanut monta kertaa, mutta häntä ei näy, eikä minulla ole aikaa etsiä häntä.
Isäni käski erään palvelijoista Nettiä etsimään ja heti tuomaan tänne.
Hetken kuluttua palasi palvelija takaisin kauhistuneen näköisenä.
— Netti makaa huoneessaan, hän on … hänellä on … hän on —
— Etkö voi sanoa suoraan? — ärjäsi isäni. — Mikä hänen on?
— Hän on jo — aivan musta.
Me huudahdimme kaikki kauhistuksesta. Siis oli tuo kauhea vieras jo saapunut meillekin.
Mitä nyt piti tehdä? Voiko tyttö-raukan antaa kuolla ilman että koettaakaan häntä auttaa? Mutta se, joka lähestyisi häntä, saisi tarttuman, eikä ainoastaan se, vaan kaikki muutkin.
— Tuokaa heti lääkäri, — käski isäni. — Ja te, lapset, joutukaa matkalle niin pian kuin mahdollista.