Hän puristi nyrkkiin kätensä, joka piteli suitsia. Siten, täysin tuntien kuninkaallisen voimansa, hän ratsasti suoraselkäisenä Tukholman portista sisään. — — —
Vielä samana päivänä kuningas kutsui valtakunnan säädyt kokoon. Sotaa koskevia kysymyksiä oli pohdittava. Mutta se näytti vain olevan alkusoitto siihen asiaan, jota kuningas tässä tilaisuudessa ennen kaikkea tahtoi ajaa. Tämä asia koski naimiskysymystä ja hänen aikomustaan antaa maalle kuningatar.
Lyhyessä johdannossa hän puhui siitä, miten pitkälliseksi ja vaikeaksi tämän kysymyksen ratkaisu oli kehittynyt, se kun oli ollut jo vuosikausia vireillä johtamatta toivottuun tulokseen. Nyt Nils Sture oli matkalla Lothringeniin esittääkseen siellä kuninkaan kosinnan, sillä sodan vuoksi hän oli ollut estetty aikaisemmin täyttämästä tehtäväänsä.
Hänenkin tehtävänsä oli vaikea, sillä kukaan ei voinut tietää, miten Lothringen suhtautuisi asiaan, vaikka hän onnellisesti saapuisikin matkansa määrään. Ei myöskään ollut sanottu, että prinsessan ulkonaiset ominaisuudet täyttäisivät kuninkaan vaatimukset. Niinpä oli vielä aivan tietymätöntä, milloin kansan toiveet saada kuningatar täyttyisivät. Hänen tarkoituksensa ei kuitenkaan ollut enää viivytellä kauan. Mutta hän tahtoi pidättää itselleen täyden vapauden eikä suostua ottamaan puolisoa vain tämän arvon vuoksi. Hän toivoi, että säädyt käsittäisivät ja hyväksyisivät tämän hänen kantansa, ja jos he sen tekisivät, ei hän enää kauan vitkastelisi puolison valinnassa.
Kuninkaan esitystä kuunneltiin suurella ihmetyksellä, mutta ei kukaan uskaltanut vastustaa häntä. Ei myöskään tiedetty vielä, mihin hän pyrki, joskin sitä saatettiin aavistaa. Eerik katsoi ympärilleen, ikäänkuin hymyilyllään lumotakseen läsnäolijat.
Sitten hän jätti säädyille kirjelmän, jossa hän lyhyesti esitti kantansa ja pyysi säätyjä antamaan suostumuksensa, jotta hän, siinä tapauksessa, ettei hän Lothringenistä saisi mieluisaa puolisoa, olisi oikeutettu valitsemaan puolison oman mielensä mukaan, ottamatta huomioon tämän säätyä tai syntyperää. Läsnäolijat olivat niin hämmästyneet, ettei mitään myrskyistä väittelyäkään syntynyt asiasta. Jokainen käsitti, mihin kuningas pyrki, mutta ei kellään ollut rohkeutta vastustaa hänen toiveitaan. Sillä vaikka mielet olivatkin häntä vastaan ja hänen kuninkaallinen arvonsa oli alentunut, niin pelättiin häntä sittenkin ja tottumuksen voima oli niin suuri, ettei kukaan noussut häntä vastaan.
Niinpä tapahtui, että säädyt yksimielisesti suostuivat kuningas Eerikin ehdotukseen ja antoivat hänelle oikeuden valita puoliso oman mielensä mukaan.
Pää pystyssä, hymy huulilla, hän poistui kokouksesta. Yrjänä
Pietarinpoika seurasi hänen mukanaan.
Hetken kuluttua kuningas kääntyi suosikkinsa puoleen:
"No, Yrjänä Pietarinpoika, nyt me olemme, jälleen saaneet kokea, miten vankka meidän asemamme on."