"Niin oikein; vasta tulee mieleeni. Me olemme lumihaudassa. Kuinka iso aika siitä on? Eikö se ollut eilen?"
"Siitä on tuskin tunti kulunut", sanoi Lents.
"Eikö kuulu apua?"
"Minä en vielä kuule mitään, mutta olkaa nyt alallanne vaan. Minä menen tuomaan teille toisesta tuvasta jotain suuhunne".
"Jätä kynttilä tänne ja tuo minulle jotakin lämmittävää".
Kun Petrovitsch oli jäänyt yksistänsä, sanoi hän itsekseen: "Se oli oikein minulle. Kuka käski minun tänne tulla!"
Lents toi sedälle pikarillisen paloviinaa. Se näytti virvoittavan häntä, ja silitellen koiraa, joka kyyristeli hänen edessänsä, sanoi Petrovitsch: "Antakaa minun maata! Mikä ääni se oli? Onko täällä korppi rääkymässä?"
"On; tänne on korppi pyörähtänyt lumen kanssa kortsteinin kautta".
"Vai niin? Antakaa minun maata rauhassa".