Maisu oli kuin armon auringon paisteessa. Hänen täytyi istua Leijonan emännän viereen, aivan viereen, sohvalle, ja piika toi kahvia ynnä hentuisia.
Maisu teki esteitä, niinkuin tehtämän piti, tekipä liiaksikin, kun kaikella muotoa tahtoi taalehikostansa, jonka Leijonan emäntä häntä varten oli reunoilleen täyttänyt, kaataa pois Leijonan emännän kuppiin, kunnes tämä viimein sanoi: "Minä täyttä totta oikein suutun, jos vaan kursailet".
Kun toista kuppia juotiin, täytyi Maisun kertoa, miten tuolla ylähällä kotona nyt oli laita, ja Maisu kertoi, kuinka ahkerasti Lents teki työtä, juuri kuin ei olisi leivänpalaa talossa, ja kuitenkin siellä oli joka lajia jäämäänkin. Lents tuskin meni ovesta ulos, ainoastansa jolloinkulloin Fallerille, jota hän kävi auttamassa panemaan hänen uusia huoneitaan kuntoon, ja Lents oli mennyt Falleria takaamaan talon kaupassa ja vielä hän oli Fallerille lahjoittanut täydet sänkyvaatteet ja Fallerin äidille oman äitinsä pyhävaatteet. Jos Lents piakkoin ei saisi jonkun, joka hänen avaimiansa hoiti, hän lahjoittaisi kaikki tavaransa pois, vaikka hän omasta kohden kyllä oli säästäväinen ja ylen ahne. "Hän ei polta tupakkia, hän ei pane nuuskaa, hän ei maistele eikä pelaa korttia, hän ei kuluta itse tähtensä mitään", kehui Maisu.
Sitte kun Leijonan emäntä vielä oli tarpeeksi kiittänyt Knuslingenilaisia, jotka kaikkea ymmärtävät, lisäsi hän niinkuin ohimennen: "Ajatteleppa vaan, hyvä Maisu, sitä huhua, että sinun isäntäsi — mitä minä nyt sanoinkaan? sinun kotopoikasi piti minun sanomani, aikoo naida tuon tohtorin ryytimaan-mamsellin. Onko siinä mitään perää?"
"Onhan siinä vähän".
"Vai niin?"
"Minä tarkoitan, että siitä ei tule mitään. Pilgrim tosin on hänelle puhunut niinpäin, että hänen kyllä sopisi sen tehdä, vaan hän ei tahdo itse, ja minä luulen, että heidän välinsä on sen takia katkennut".
"Vai niin? Se on toinen laita. Minä sen aina sanon, että Lents tietää, mitä hän tahtoo. On sittekin paljon parempi, että hän noutaa sinun mieltäsi ja nai voutitalokkaan Katriinan".
"Kas sitä vaan!" huusi Maisu riemuiten, ja hyrähti nauruun ja nyykäsi päätänsä, ikäänkuin Lents olisi seisonut siinä hänen edessänsä. Kas! sanoohan se viisas Leijonan emäntäkin, että minulla on oikein. Kas vaan? Ja sinä aina vaan sanot hänen olevan liian moukkamaisen sinulle, ja ettei hänen suustansa saa sanaa maalle. "Mutta sen minä sanon Lentsille, että tekin olette samaa mieltä. Siitä on minulle hyvä apu. Minä olen jo kauvan kaivannut apulaista".
"Älä, Maisu, älä millään muotoa minusta puhu yhtäkään sanaa, kun tulet kotiin. Mutta siinä on hänellä oikein, ettei voutitalokkaan Katriina hänelle sovi, hänelle, joka on niin siisti mies. Semmoinen kysyy jotain erikoista".