Gunnar tauotti äkkiä hiljaisuuden kimakalla huudolla, jonka jälkeen nuori mies pisti päänsä ulos eräästä ovesta, johon hän jäi seisomaan.
"Matti!" huusi Gunnar jälleen vieläkin kimakkaammalla huudolla.
"Täällä olen, isäntä!"
"Kuule Matti! juokse alas portille katsomaan kellekä Tullefas niin murisee; minä istun tässä niin mukavasti enkä jaksa paikaltanikaan liikahtaa."
"Ei siellä ketään ollut", lausui Matti, portilta palatessaan.
"Sitten mahtoi Tullefas vaan uneksia. — Tiedätkös mitä, Matti! Minä sinulle sanon jotakin. Saattaisitpa juuri mennä sisään panemaan minulle tupakkaa piippuun ja sano samalla Annalle että hän menee laskemaan olutta; tulee tässä kuumuudessa armottomasti janokin."
Mies meni tupaan.
"Hirmuisen kuuma tänään onkin", lausui Matti takaisin tullessaan.
"On todella poikaseni! ihana kesä meillä tänä vuonna on."
"Ihanako kesä?" kertoi Matti. "Ohra makaa kuivettuneena pitkin, elukat nääntyvät ja tattari kuolee ennenkin kukallekaan joutuu."