Otawa, Osa I / eli Suomalaisia huvituksia

by C. A. Gottlund

Kussakin kansassa löytyy aina yksi vissi Luulo, tahi Usko, tahi Oppi, henkellisistä asioista, jos kohta vaikka kuinka vähäinen ja muallisella tavalla sovaistu. Sillä ihmisen ymmärrys on siitä luonosta, että se ikään kuin kohottaa ja vuatii hänen ajatuksiansa taivaasen päin. Sillä hään tahtoo mielessänsä selittää, ja ymmärryksellänsä käsittää luonnollisia asioita, jonkan perustusta hään ei tiiä, ja henkellisiä, joihen luontoa hään ei tunne. Tämä hänen Usko henkellisistä, ja Tieto luonnollisista, yhteen veitty ja tarkoitettu, toimittaa kunkin kansan Viisaus-Oppia.

Kuta ruajempi ja vähempi valaistu yksi rahvas on, sitä ouvommalla ja harjoittamattomalla tavalla osoittaiksen tämä heijän oppimus, useemmittain ilmoittaiksen epäluulossa ja moninaisissa epätiioissa. Totuutta ja Tietoa ne kyllä kaikki tarkoittavat, vuan eksyyvät turhiin ja joutaviin uskoin. Sen eistä, kuin tarkemmin tutkistellaan näitä kansankuntien vanhoja Opinkeinoja, niin löyvämme myö, että ehkä suurin osa heistä on paljasta tyhjyyttä ja mielen sokeutta, niin on kuitenkin ikään kuin pohjassa jota kuta perustusta ja totuutta; joka totistaa yhtä Viisautta, sevoittu ja sotkettu turhiin ja tyhjiin menoin kanssa, usein niin peitetty ja salaistu, että sitä tuskin käsitetään.

Semmoinen kansan Oppi ei maha milloinkaan olla varsin paljasta jonnin joutavoa; sillä jos ej hänessä olisi muuta kuin turhuutta ja hulluutta, niin se itestänsä raukeisi ja muahan vaipuisi, (sillä se on tapa kaiken turhuuven), eikä kuunna pänä pysyisi kansan suussa ja mielessä, vuosikausia monen sa'an. Sillä ne valaistamattomatkin kansat eivät ouk niin perätin ilman luonollista ymmärrystä, etteivät eroittaisi, mikä on valetta ja hulluutta, erinomattain, koska ne viisaammat heistä aina harjoittavat näitä heijän opinkeinoja. Sen eistä myö taijamme toiksi sanoa, että kunkin kansan opissa, aina löytyy jota kuta totuutta ja tietoa perustettunna, ehkä tämä täytyy, toisella puolella kahottu, olla ouvolla ja ruakalla tavalla kuvailtu, heijän mielen mukaan, jotka ovat tätä toimittaneet, ja sen kansan mukaan, jollen se on soveltuva.

Koska nyt ihmisen mieli käsittää muallisia ja silmillisiä asioita paremmin kuin henkellisiä ja näkömättömiä, niin ovat myöskin aina ne taivaalliset että henkelliset opit, osotettu luonnolisten ja muallisten kuvausten kautta.[86]

Greekkalaisten, Ruomalaisten, Egyptiläisten ja Indialaisten kansat, ehkä monissa asioissa aivan valaistut, toimittivat heijän Jumalan palvelusta ja henkellistä tietoa, kuvilla ja luonnollisella osottamisella. Kuvauksien kautta Vapahtajankin täytyi omia Opetuslapsiansa opettoo niitä taivahan toteita, joita eivät muuten oisik käsittänneet. Kuvia luetaan vielä tarpeellisiksi Puavillaisten ja Greekkalaisten uskonnouvattamisessa,[87] kuvien kautta myökin opetamme lapsiamme ne ensimäiset aljet Jumalaa tuntemisessa; ja kuin ihtiämme oikeen ehkä koittelemme — eiköhään suurin osa meistäkin nouvata niitä ulkonaisia tapoja meijän Jumalanpalveluksessamme, jotka ainoastansa kuvaellevat sitä; ja harvaat ehkä käsittää sitä sisällistä henkellistä. Rahvas ja se isoin joukko turvaiksen siihen ulkonaiseen menoon ja siihen sisälliseen tarkoitukseen, ainoastaan sokialla uskollansa ilman mitään ymmärrystä käsittämätäk;[88] — niin ovat muulloinkin meijän pakanalliset esivanhemmat tehneet, heijän opin keinoissa. Ne yksinkertaiset ovat muka uskonneet ja siihen luottaneet; ne viisaammat, ovat asian ajatelleet ja aprikoineet. Sen eistä kuta enemmin yks kansa on valaistu ja valaistettu, sitä enemmin ouk nämät hänen henkelliset tietot ja uatokset selkiät ja julkiset; hyö ei ovat peitetyt ja puetut luonnollisissa aineissa, vaan heitä toimitetaan ymmärryksellä ainoastansa ajatuksen avulla, puhuttelemisella, opettelemisella ja neuvottelemisella. Mutta kuta roajempi ja mielessänsä sovaistu yksi kansa on, sitä ruajeemilla ja usein luonottomilla kuvilla toimitetaan heillen taivaan tapoja, heijän Viisaimmilta. Sen eistä, kuin kerran tunnemme yhen kansan Viisaus-oppia, niin siitä suamme jo selvän tiion, senaikuisen kansan valistuksesta. Se ruaka rahvas on usein, niin kuin jo sanottiin, niin valaisematoin ja typerä, ettei ollenkaan käsitä sitä vähee henkellisyyttä jota nämät kuvat toimittaavat, vaan turvaiksevat heihin, ja pitäävät paljaat kuvat henkellisessä arvossa. Sillä tavalla ovat usein ihmiskunnat luonnollisesta Jumalan tuntemisesta vaipuna luonnottomiksi Jumalan palvelioiksi.[89]

Sen eistä se on yhtä tarpeellinen, että telläinen kansan oppi on osottelemuksessansa tahi ulkopuolellansa aivan roaka ja ehkä turhallinen; kuin että se toimittuksessansa, tahi sisällensä, salaja jota kuta Viisautta ja henkellistä Oppia. Se ulkopuolimainen osa hänessä, on syntynyt ihmisten turhuutesta ja tyhmyytestä; se sisäpuolimainen on lähtenyt siitä valosta ja ymmärryksestä jota Jumala pani ihmisen poveen, ja joka teki häntä hänen henkensä kaltaiseksi.

Että ilman koittelemata, ikään kuin pimeen piässä riehua vasten näitä kansojen Vanhoja opetuksia, näitä hävittääksensä ja poiskajottaaksensa, on varsin tyhmästi meiltä tehty: Se on että kansan mielestä poisryöstämään sen vähän henken valistamusta, kuin Jumala heillen antoi. Sillä yksi Jumala joka anto meillen ymmärryksen valoa, hän antoi myös sen pakanoillen, ehkä se heissä (niin kuin meissäkin) toisinansa ilmoittaiksen peitetty mielen pimeyvellä ja syvämmen sokeuvella. Että hävittää kaikkia näitä ilman tutkimista, oisi että meiltä poiskavottaa ne ainuat ja parraimmat tietonjohtatukset, joilla oppisimme tuntemaan ihmiskunnan entisiä aikoja, meijän maanvanhimmia, heijän aatoksia ja ajatuksia, sekä henkellisissä ett muallisissa asioissa — sanottu, kaiken heijän mielenvalaistuksen. "Valaise kansoo (niin kuuluu Laki) niin pimäys katoa ihestään; ja tutki hänen oppimusta, niin käsität hänen Viisautta."

Tästä nähään julkisesti heijän huolimattomuutta, jotk' eivät o' kehtaneet kokoonhakea ja säilyttää näitä vanhoja puheita ja opinaineita, jotka vielä ovat vanhoista jälellä, ehkä hyö oisivat sitä hyvin tainneet. Eikä heijän typäryys ouk monta vähempi, jotk' eivät uskoa taija, että näissä vanhoissa kansan Tarinoissa ja Runoloissa (jotka toimittaavat näitä heijän opetuksia) suljetaan jota kuta sisällistä viisautta; joita kuita ylhäisempiä aatoksia, kuin ainoastaan ne roa'at kuvaukset jotka vanhat muinon ovat käsittäneet näitä kuvaellessa, ja joilla ne ovat rahvahallensa niitä toimittaneet. Kuinka tyhmät eikös siitt' ne ouk jotka suutansa viäristälöövät niillen, jotka tahtoisivat nouvattoo näitä heijän sisellisiä ehkä salaistuja merkityksiä? Mutta se on ihmisten tapa että nauraa toisillen, ja pilkata sitä jot' eivät ymmärä.

Koska Jumala loi ihmiset hyviksi ja ei pahoiksi, niin on arvattava että Hyvyys ja Viisaus aina ovat vanhemmat muailmassa, kuin pahuus ja mielenpimeys; sillä hyö ovat luontonsa puolesta lähteneet Jumalasta, vaan nämät siirtyneet ihmisten omista muallisista himoista. Tahi, kansat eli koko ihmisen sukukunta, ovat ensin olleet luotut ja valaistut hyvyyvessä ja viisauvessa, mutta siitten oman turmelluksen ja vapatahtoisen mieli-käyttelemisen kautta joutuneet turhuuteen ja hulluuteen,[90] josta sokeuvesta heijän nyt tuloo mielen valistuksen ja syvän henkellisyyven kautta, ikään kuin omin voimin, jälleen omistaa tätä heijän entistä luonnon onnellisuutta ja henken pyhyyttä.[91] Tähän tarkoittaavat kaiket viisauen-opit, kaiket Jumalan-palvelemiset, ja kaiket tapoin ja elämisen sivistymiset. Tästä meijän entisestä ja luonnollisesta täyvällisyytestä, on ehkä se puhe lähtenyt, jota kussakin kansassa löytyy ikään kuin perustettu, että hyö ennen aikana ovat olleet paljon paremmat, onnellisemmat, jaloimmat ja voimallisemmat; tästä se luonto, joka kussakin yksinäisessä ihmisessä on juurtunut, nimittäin: että hänen nuoruuven ikä on ollut nykyjään monta lykyllisempi. Eikä se ouk mikään hairaus eli tyhjä luulo, mutta yksi arvattava totuus, sillä hään eli pienuuvessa luonollista luontonsa myöten, tyytyväisyyvessä ja täyvellisessä suosiossa muihen luotuihen ja oman olenonsa kanssa; vuan vanhempana eroittivat häntä tästä, muailman mielikoitsemiset ja hänen omat lihalliset himot. Niin kuin on käynyt yksinäisen ihmisen kanssa, niin se myös käypi koko kansakunnan keralla. Hyö ovat syntymisessänsä ja alussansa, luontonsa ja luojansa uskollisia, vaan siitten viettelevät heitä halut ja mielet turmellukseen; kuinekka hyö havahtuaan oman onnettomuutensa, jälleen palajavat valistuksen tielle; ja sillä tavalla synnyttävät uuven kansan, tahi uuvistavat ja oikaisoovat tätä vanhoa. Se ei oukkaan sen eistä yksi tyhjä puhe, että myö oommo ennen olleet täyvellisemmät ja onnellisemmat; se on selittävä luojan luomisesta, ja nähty meijän omasta olennosta, ja se on jo totistettu tarinamuksessamme,[92] että monet kansat jotka nyt ovat aivan roakat, ovat ennen olleet varsin valaistut ja viisaat. Eikä myö muuta tarvitak, jos ainoastansa silmittää niitä jäänöksiä[93] jotka vielä ovat jälellä näistä vanhoista ajoista, ja jotka yksinänsä ovat hyvät suattamaan meitä kunnioittamaan ja ihmittelemään sitä voimoa, jaloutta ja viisautta joka heissä osoittaiksen. Mutta ajan kulut ovat jo hajottannut ja musertannut ne isoimmatkin näistä vehkeistä, ja meijän tarinamus ej ollenkaan käsitä kaikkia kansoja; sillä sekä se on varsin puuttuvainen vanhoissa asioissa, että myös paljon nuorempi, kuin kansat ja heijän valistus.

Jos myö sen eistä ottaisimmo koittellaaksemme että toteksi näyttää, Suomalaisia ennen olleen viisaampia ja enempi valaistuneita kuin nykyisin (myö puhumme ainoastansa moa-rahvahasta) niin tämä ei millä tavalla vastaan soti Luojan laitoksia, ihmiskunnan vajenemisia ja vajeltamisia valistuksen tiellä, ja meijän omat jo suatut kokemukset.[94]