Vähältä jo Väinämöinen
Näistä kultuen kujeista
Rupeis suutaan sukeltohon,
Poskeitansa posmentohon;
Mutta muisti murhettansa, 100
Huomahtipa huoleitansa;
Hillitti omat himonsa.
"Kussa tästä kuja kulkoo,
Poikkee polku linnan luokse?"
XIV. Sången.
De resande anlända ändteligen till sjelfva Slottet eller
Sångarepalatset. En närmare beskrifning derpå, och på de krönte
Skaldernas verkeliga lycksalighet.
Lähettiinpä siitten tuonnek
Poikki noroin notkelmoita,
Pitkin viijoin vilmikköihin,
Leutoin lehtojen lävitek;
Jopa tuolla matkan peässä
Puistikosta paisteloopi
Kumpu keskellä keolla,
Kehä kummun kukkulalla.
Siinä rakennos rakettu,
Lauluin linna laitettunna, 10
Hohtais Runolan hovia;
Avara kuin aika auma
Seisoi siinä. Pitueltaan
Syltä seihtemän satoa,
Ko'oltaanki korkeampi
Sata kymmen kyynärätä;
Loajempi kuin lauta-kirkko,
Leveempi kuin lemmon leiri,
Salvettu runon sanoista,
Toinen toiseen juotettunna, 20
Sulattu moneella suulla,
Monen miehen mielehestä,
Monen vaivaisen varasta.
Tähänpä parahat pantu,
Pitkät virret hirsihiksi,
Lyhyeet laulut lautohiksi.
Lattiat lasinna loisti,
Permannot peilinnä paisto,
Sillat silkillä siloltu
Kiilti kirkkaanna kivennä. 30
Iso joukko ikkunoita,
Tusinat monet tuhannet,
Josta valkeus valuupi
Näihin lauluin laitoksihin.
Seinät säteet säistelivät,
Loistelivat toinen toiseen,
Tännek tuonnekkin tupahan,
Yli ovien oloja,
Alle penkkien pehuja.
Katostakin kahtelimmo 40
Miten ruunut ruskottivat,
Paikoillansa poahtelivat;
Oli heitäik hyvä joukko
Pantu tähän äijän paljon;
Lasihista laitettunna
Ympärin yheksän syltä,
Voaksoo kaheksan vaella
Rihmoistansa riippumahan,
Hihnohissa kiikkumahan;
Kustaik heistä kuumotteli 50
Viisikymment' kynttilätä
Palovatten yöt ja päivät
Oviaik oil monta kyllä
Joka hoarallen hakattu,
Kuhik ilmaan istutettu,
Ilman lautoin laittamatak,
Lukkojen lutisematak,
Avonnaiset ukset aina,
Kusta joukot kuljeksivat,
Taivaan vallat vaelsivat. 60
Vielä pitkin pieleksiä
Kahtelimme kahen puolen
Oviin että akkunoihin,
Kuin oil pantu ruusun-pannat
Kukka-köyet köytettynnä,
Sarjoillansa, sankoillansa
Solmittu varsin somasti.
Samassa salissa tässä
Oli pylvät pystyttynnä,
Pahtaat paksut pantuhunna, 70
Kussa huilut huilaisivat,
Lepyttimet lepäisivät.
Kallihita kanteleita,
Vanhoja valittuneita
Oli nauloillen nakattu;
Pantu paimen-sarvillenkin
Toveriksi tuohi-torvet,
Pillit suuret että pienet.