Kuin oli vähennyt jo väki meijän puolella,
Eik' ollut enemmänkään jälellä jos puoliaan.
Silloin niin pakko pani meijän pojat painumaan,
Sep' oli mies kuin peäsi Venäläisten miekoilta.
Herrat ne tässä kaikki heittivätten henkensä:
Freudenfelt ammuttiin, jok' oli koko kauhia.
Vieläpä Kyrön kankas kahtojansa karvastaa,
Vieläpä Napon-notkot Suomen verta hijottaa.
Ei ole luita kaikki peitettynnä turpeessa,
Ei ole miesten kallot kaikki vielä mullassa.
Joki kuin juoksi tässä (Kyrön kymiks' kuhutaan)
Lainehti kesäkauen miehiä ja miekkoja.
Suvella suot ja korvet rupeisi jo sulamaan,
Nyt vasta vaimorukat löys'vät Ukko-vainoitaan.
Emät ne ehtivätten tässä kukiin lapsiaan,
Neijot ne kuulusteli tässä kuhik kultoaan.
Vaikk' oli muoto musta, kasvot kaikki lahoina,
Vaikk' oli hanken alla kaiket talvet hautoina,
Kuitenkin voattehista tunsivatten tuttujaan.
Monikin veli tässä vieretteli veikkojaan.
Ilmolan isännistä monta tässä itkettiin,
Laihelan lapsistakin toista tässä kaivattiin,
Tästäpä Vöyriläiset veihti-vyöllä vyörättiin,
Tässäpä Kyröläiset kynsillähän kyyryllään.
Muinoisat muistojamme murehella muistellaan,
Vanhoja aikojamme aina vielä arvellaan.
Lakkaan jo laulamasta, lausujani lopetan,
Taijatkos paremmin, niin rupeeppas siit' panemaan.
Laa, lii, lu lii-lu, lii-lu, laa-li, laa-li, laa.
Tappelus-laulu.
[Ennen jo painettu Otavan II:sessa Osassa p. 307-309 kussa hänen laulantoakin (melodi) tavataan; ja josta se on siitten otettu Suomalaisen 13 Numeroon.]
Hyvä tapa tappelussa,
Se lyö joka ennättää.
Sota on syttynynnä,
Linna on piirit'tynä;
Rauhat on purettuna,
Rajat on murrettuna;
Miehet, mänkee sinn',
— johon teitä tarvitaan!