"Voi, (mietti kukka) jospa voan
Sen onnen ainoasti soan,
Heinien hehkuks' tulla!"
Kuin tyttö noukahti sen pois',
Ja painoi poveensa — viel' sois'
"Jos voan — jos voan
Vähäiseks' hetkeks' voan!"
Voan tyttö tuil: jo pettiin hään,
Sen pienen kaunokaisen peä
Tuil jalaltaanpa koatuks'.
Hään painui, vaipui; "muttapa —
Ma kuolen! voan tok' sinulta;
Tehtäisi — tehtäis!
Sun jalkais juurella."
Ilta-ruikutos.
(Suomentama).
[Lauletaan kuin: "Sköna flicka tillåt mig blott ett ord Dig fråga!">[
Pojat, yöllä, laulaen leppeesti tyttö-kultaisensa ikkunan alla.
Kaunis tyttö, josma sais'n
Sanan sulta aivan!
Siitten olisinma vait,
Enkä s'ua vaivaak.
Vapautettu piteä sun,
Yksin, vallan käytteä;
Korkeinkinpa onni mun,
Tahtoaisi täytteä.
Kuules, kultain, sanani:
Tules tännek luoksein!
Uskoppas mun puheeni,
Vannon nimeis vuoksi:
Hurskas ompi mieleni!
Jos myö joutuis yhteen,
Lupaan, vannon — kieleni
Ei piek muuta pyyteä.
Painuk, vanhan nureista,
Poikaisi jo syliin!
Rakkauen soat murheistais,
Ystävyyttä hyvin.
Majassamme voisit sie
Onnellinen olla;
Lykylliseks' tulisit,
Sen moar' soisin tulla.
Karkiainen.