Suloinen sen valta!
Ylältä ja alta
Pikair kiiluu — — — V.llo.
Kirkkain' kultana.
Muovoitteleis tässä!
Peäset murheistaisi,
Kuinpa muistat — — — V.llo.
Runon soittojais.
Kuvasi sa olet mielivän,
Kantavan kuparin nenöisen; — — — V.llo.
Olet kaunis näköinen!
Viina kaunistaa,
Ja sun nuoreks' soa;
Ota tavaks' — — — V.llo.
Soittaa viulullais!
Jollon tuopiin koitat,
Vaivan toas sa voitat;
Pohjassapa — — — V.llo.
Onnen päivais neät.
Onnekseispa vaimon mieluisuus,
Ja myös viinanki viljallisuus; — — — V.llo.
Juoppas runoilia uus'!
Kapraal Kuren hauvattaissa.
(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 38).
[Sillä laulannolla kuin: "Undan ur vägen, se hur
Profossen med plumager" &c.]
Poisipa tieltä! Kah hosujapa, tupsupäinen,
Kirveellään liehuu: jo auki koko tie!
— — Kah piiparikin, viiksikkäinen,
Vaskisen huilunsak huulillen jo vie!
Rumpali paukkaa,
Pohto käypi eilläpäin;
Huutaa jo kaukaa:
Seisoppas näin!
Katoppas tuota! Kuin häijy käsiänsä heitteä,
Palikkaa viskoo, ja nahkaan paukuttaa;
— — Kaks' talrikkia toinen heistä
Paiskoopi yhteen. Yks' torveen puhaltaa.
Yksipä peuhaa
Rautaisilla pellillään;
Roiskaa ja reuhaa —
Teköö hään.
Kahoppas Pulliain! kuin tihjältään hään astuskelee,
Itkeinpä lempiäst' — pehmyt-syväinen;
— — Ja perästäpä kiiruhtelee
Kiukas ja Liukas, ja tuokin Hyvöinen.
Jalkansa muuttaa,
Kiverinsä kantelee;
Kuules kuin huutaa:
Seisatkee!
Terveppäs Pohto! Etkös mummu neäk, kuin meillen
Silmänsä iskee, ja nauraa pilkan vuoks'?
— — Jo tahistaanpa hoipertelee —
Ett tu, ja ett tu, piek tahti, astuk luoks'!
Kass' kuin tuo narri
Ylpeileeksen lakistaan!
Valkoiset varret,
Soappaissaan.
Lehtolan Kaisa ikkunassaan itkeskelee,
Hempiä, lempiä, kiero silmäns' kanss'.
— — Kanleleensa kihnuttelee
Krouvairi — nauraa, ja soittaa viulullans'.
Hulkoisen leski
Kirjan kanssa, suruissaan,
Seisoopi tässä
Juovuksissaan.