Huuhtinen.
YHTYMISET.
Antti Asikainen Pitkälahesta likisti metässä Tiinat Pekantytär Nopoista, mutta sattupa kyläläiset siihen, heitä hätyyttämään. Josta Huuhtinen laulo:
Asikaisen Antti-poika Kävi pyhinä kylillen, Nopolata nouatteli. Tiinapa Anttisen älysi! Antti juoksi ahkerasti, Tiina aivon ankarasti; Sipuvatten Silta-suollen, Luajallen Lampisen muallen, Lehmäniemen lehto'on. Kylä kuuli —r— iänen, Nuapurit —t— natinan.
Huuhtinen.
SYÖMÄRI.
Talon-isäntä Tuomas Asikainen Pitkälahen kylästä tuli kerran lankonsa Poavo Montoisen luokse, samassa kylässä; ja söi siinä sillä innolla lihoa, että juuttui palainen kulkkuun, josta hään tukehtui ja kannettiin pyörtynynnä pihallen, kussa Montoinen viimein sai liha-kyörän pois kulkusta, jonka hään pisti omaan sunhuusak, sanoilla: "ei minun tavarain pie hukkaan joutua; jos ei hänelle kelpoo, niin kelpoohan mullen," ja silloin se nieli sitä mahasek. Tästä sai Huuhtinen virsi-aineensa.[88]
Ikolan isäntä-miesi,
Armas Tuomas Asikainen
Kävi pyhinnä kylissä.
Kestiin piällä keikkumassa.
Montoinen miesi mokoma
Kussui lankosek kotiisak.
Lanko tuli, ja tukehtui
Liikohin liha-siruin.
Kuoliana kannettiin
Lankon pihan lattiallen.
Montoinen mies mokoma,
Joka kourist koprallaan
Kulkusta liha-kurikkoo,
Jota veisellä viteli,
Lautasella lapsutteli — — —
— — — — — — —
Huuhtinen.