Taas kuului räikähdys linnanportin edustalta.
"Ymmärrämmekö toisemme?" kysyi vouti.
Palvelija nyökäytti päätänsä kamalan totisena.
Tuossa tuokiossa avattiin linnanportti ja Juhani Wale astui nöyrän näköisenä sillan ylitse rannalle, johon Engelbrekt oli hevosensa seisattanut.
"Sinun pitää heti antaa minulle linna!" sanoi Engelbrekt hänelle.
"Linnaa jättämään olenkin tullut tänne!" vastasi vouti.
Engelbrekt katsoi kummastellen häneen.
"Ja linnasta, jonka viivyttelemättä ja ilman hyökkäystä jätän käsiinne, minä vaadin vapaan lähdön."
"Paljoapa vaadittekin, Juhani Wale!"
"Mutta en enempää kuin te olette antava, Engelbrekt! Arvelenpa, että aika on teille kallista, ja neljätoista päivää voin pitää linnaa kuninkaan varalla koko sitä isoa sotajoukkoa vastaan, joka teitä seuraa. Sillä ajalla saattaa paljon tapahtua ja te saatatte paljon menettää… Olette nyt tullut eteläpuolelle metsää, Engelbrekt, ja tiedätte paremmin kuin voin sanoakkaan, minkämielisiä herrat täällä ovat."