"Sen ajan muistan hyvin… no, Gumme tuli isäsi luo linnantupaan?"
"Niin, ja hän osasi siinä puhella sinne ja tänne ja sai isän suostumaan lopulta kaivertamaan herra Erengisle Niilonpojan sinetin… Gumme oli muka lähetetty viemään sitä Erengisle-herralta Briita-rouvalle ja oli sen tiellä hukannut, josta nyt oli aivan epätoivoissaan, ja kun hän tiesi, isäni voi häntä auttaa, jos vaan tahtoi, niin pyysi hän nyt sitä…"
"Tuo käärme!"
"Niin, sanokaa muuta, herra Niilo… Mutta te ette tiedä vielä kaikkea."
Hollingerin kasvot osoittivat mitä syvintä tuskaa.
"Gumme sai sitten sinetin käsiinsä?" kysyi Niilo.
"Niin, ja vielä toisenkin, jonka sama Gumme nimenomaan tilasi
Erengisle-herraa varten."
"Se nyt ei kaiketi niin vaarallista ollut kuitenkaan."
"Ei, ei muuta, kuin että se herätti isässäni epäluuloja, jotka hän ilmaisi viheriälle ritarille…"
"Epäluuloja, kuinka niin, Hollinger?"