Margrete. Olen minä sitäkin ajatellut. Sitten minä tahtoisin mennä hänen kanssansa naimisiin saadakseni hoitaa häntä.
Eeva. Jos hän väsyisi odotukseen ja menisi toisen kanssa naimisiin?
Margrete (kiihkeästi). Se on mahdotonta! Luuletteko että hän saattaisi sen tehdä?
Eeva. En minä moittisi häntä siitä, jos hän tapaisi hyvän tytön, joka tahtoisi antaa hänelle enemmänkin, kuin vain ystävyyttä.
Margrete. Mutta minä en koskaan voisi tehdä niin. Eikö hän olisi uskoton, jos hän niin tekisi?
Eeva. Onko veli uskoton sisarelleen ottaessaan itselleen vaimon? Ettehän te millään tavoin olisi toistenne tiellä.
Margrete (käsi otsalla). Minusta sittenkin tuntuu… mutta kenties… (keskeyttäen.) Kiitoksia, hyvä rouva siitä että te puhutte minulle sillä lailla. Minä olen aina kaivannut sellaista ihmistä, kuin te olette (tarttuu Eevan käteen.)
Eeva (pitäen Margreten kättä omassaan). Toisten puhumme enemmän samasta asiasta.
Margrete. Oi, kuinka hyvä te olette, mutta minä olen paha, sen minä tiedän itsekin; minä olen epäluuloinen.
Eeva (pitää edelleen Margretea kädestä). Teidän sydämmenne on ollut sairas, mutta se pian paranee. Olkaamme ystäviä, Margrete.