Hatting. Pitäisi kaivaa leiviskänne maahan — niin, tietysti. Hän tarkoittaa tietysti erinomaisen hyvää. Mutta oletteko varma siitä, ettei hän, pitäessään huolta miehestään, katsoisi velvollisuudekseen vastustaa teidän vaalianne?
Rönnow (hitaasti). Sitä en usko.
Hatting. Entä jos hän pitää kutsumuksenaan auttaa teitä oikealle tielle ja luulee teidän nyt kulkevan perikatoanne kohden?
Rönnow. Niin hullusti ei toki liene.
Hatting. Hm! Ette sentään taida olla asiasta aivan varma.
Rönnow. Minun täytyy myöntää, että vaimoni ei hevillä luovu siitä, mitä hän pitää oikeana, ja että hänellä on tarmoa.
Hatting. Siinäpä se! Pian te saatte huomata, että teidän rouvallanne on "äänivalta" tässä asiassa.
Rönnow. Jospa niin olisikin, olisihan se tavallansa paikallaan, koska asia koskee hänen miestänsä.
Hatting. Eikö siis enää saisi olla mitään asiaa, jossa miehellä on yksinvalta?
Rönnow. Tietysti! Ilmestyyhän siinäkin miehen yksinvalta, että minä asetun vaaliehdokkaaksi, vaikka vaimoni vastustaa.