Rönnow. Teidän ei suinkaan tarvitse puolustaa itseänne.
Tokslund. Ei suinkaan. Sitä samaa rouvakin sanoi. Menkää vaan Rönnowiin luo — sanoi hän — ja sanokaa hänelle suoraan, että niin on asia. Niin hän sanoi. Rouva on meidän puolellamme.
Hatting. Teidänkö puolellanne?
Tokslund. Niin, sen hän itse sanoi. Hän tahtoisi saada Knudsenin valtiopäiville.
Hatting, Sehän on luonnollista. Hän ei tahtoisi päästää miestään talveksi pois kotoa.
Tokslund. Luuletteko, että se on syynä?
Hatting. Tietysti! Luuletteko, että hän pitää Knudsenia parempana kuin omaa miestään?
Tokslund. Ei, sitä ei suinkaan tee rouva Rönnowin tapainen vaimo. Sen minä ymmärrän. Mutta, herra Rönnow, te ymmärrätte myöskin minua. Ja jos teillä olisi halua tulla kunnallislautakuntaan — — —
Rönnow. Ei, kiitoksia!
Tokslund. Niin silloin te saisitte minun ääneni, siihen saatte luottaa, ja minulla on jonkun verran vaikutusvaltaa tämän kunnan asioissa, vaikka minä itse sen sanon. Mutta te kai tahdotte mieluummin tulla valtiopäivämieheksi?