Lavs Hjort. Niinhän mie kuulin — mut mie ja Pekka tahrottas ensistäh' teitilt' oikein selvä vastaus Virumin ja Mellerupin miehille.
Rönnow. Johan minä vastasin teille; huomenna saamme lähemmin puhua asiasta.
Lavs Hjort. Jos siit' sitten tulis' jotah. Mie olen kuullu sanottavan, ettei teitist' o' meitille mitäh apuu.
Rönnow. Miksei olisi?
Lavs Hjort. Mie kuulin, että työ oletten ottannu takasin sen lupauksen, minkä työ meitille annoitten. Työ etten kuulu tahtovankah rautatietä Virumih.
Rönnow. Kuka sellaista teille sanoi?
Lavs Hjort. En mie tierä tohrinko mie sen teitille sanoa. Mut se, joka sen sano, tietää kuinka asia on.
Hatting. Kuulkaa Lars Hjort! Sanokaa meille, kuka tuon teille sanoi. Se jää meidän välillemme, siihen saatte luottaa.
Lavs Hjort. En mie tierä, mitä mie sanoisin. Kun ei siit' vaan tulis jälkipuheit' ja harmii.
Hatting. Älkää pelätkö. Minä lupaan, ettei teille tule siitä mitään ikävyyksiä. Ja Rönnow kuulee, että minä lupaan. Kuka sen sanoi teille?