Eeva. Tuliko Rönnow.
Margrete. Ei, vaan Tokslund ja Knudsen.
Eeva (pettyneenä). Vai niin.
Margrete. Mutta kyllä kai herrakin on tuossa paikassa kotana.
Eeva. Oletteko nähnyt Haraldia?
Margrete. Hän on puutarhassa leikkimässä.
Eeva. Minä ikävöitsen Rönnowia. En ymmärrä, miksi minun juuri tänäin on niin ikävä. — Mutta Hattingin herrasväki varmaankin tulee hänen kanssaan.
Margrete. Kyllä kai he pistäytyvät tänne ohitse ajaessaan.
Eeva (alakuloisena). Kyllä kai. Kunpa hän vaan pian tulisi! Minulla olisi hänelle puhuttavaa. — Niin, teistä varmaankin tuntuu kummalliselta, että vaimo, oltuaan yksitoista vuotta naimisissa, näin ikävöitsee miestään, kun mies on ollut pari tuntia pois kotoa.
Margrete. Se tekee minulle niin hyvää.