STENFORS. Minä luulen hänenkin rakastavan minua.
STRÖMBERG. Menkää hiiteen! Nyt ei meillä ole siihen aikaa.
STENFORS. Nyt juuri onkin otollisin aika, sillä herra Salmelalla on samat tuumat.
STRÖMBERG. Vai niin! Se on toinen asia. Hehe.
BRIITA (tulee). Nyt pääsivät nuoret herrat kellarista!
STRÖMBERG. Ja nyt he saavat vaatia minkä hyvityksen tahansa.
STENFORS. Ettehän vain tytärtänne uhrannekkaan?
STRÖMBERG. Ja miks'en, koska herra Salmela on kelpo mies, antaisin minä hälle vaikka kymmenen tytärtä. Hehe.
STENFORS. Parantamaton vahinko vain, ett'ei teill' ole kymmentä tytärtä, herra Römpeli!
STRÖMBERG. Mitä tuo? Hehe.