STRÖMBERG. No, eikös vain, — hehehe. Sepä hauskaa. Mitä kauvemmin te täällä viivytte, sitä iloisempi minä olen. — Hehehe. Täällä on vielä paljon katseltavaa, joka kenties huvittaa teitä. Ja parempaa opasta, kuin pikku Sievä, ette saisi mistään; sillä — kehumatta itseäni — hän on veljenitytär ja oikein kelpo tyttö onkin, — hehehe.
SIEVÄ. Noo, — setä! Mitä tuo nyt on! — Kas niin, herra Heiliö, tulkaa sitte!
(Sievä ja Heiliö pois).
Kuudes kohtaus.
Strömberg (yksin).
STRÖMBERG. Tuo on todellakin sievä nuorukainen, tuo Heiliö! Saakeli, kuinka meill' oli hauska onkiretkellämme. Hehehe. — Hänellä on niin penturin tarkka silmä ja semmoinen into ja halu, että — — — niin, se on oikein kumma! Hehehe. — Mutta se toinen — pappi — — min' en tiedä varmaan, kumpainen minua enemmän miellyttää. — Ne ovat oikeita kunnon suomalaisia, — eikä semmoisia, kuin tuo pilkkakirves Stenfors. — Min' en enää huolisi koko miehestä, ellen häntä kipeästi tarvitseisi. Hehehe. — — Kas penturi!
(Ottaa kalanipun pois).
Seitsemäs kohtaus,
Risto (yksin).
RISTO (esille). Missähän nimismies-ystäväni viipynee? Tässä täytyy minun odottaa häntä, nähdäkseni mille suunnalle seikat kääntyvät. — Minä asuskelen tuolla pensaan juuressa; — se on mainio asuinpaikka minun säätyiselleni. Vähän ahtaan lainen se tosin on, mutta minä ai'onkin jo huomenna muuttaa sieltä, — ja muutankin niin etäälle, ett'ei Suomen risut silmiäni revi eikä poliisin silmä kannata sinne. — (katselee varovasti ympärilleen), Hah!