Pettersson. Briita.
PETTERSSON JA BRIITA (tulevat eri ovista).
PETTERSSON. No tämäpä suloista! Kuulepas Briita, minä olen sydän pivossa odottanut sinua.
BRIITA. No no, mitä nyt taas on tapahtunut?
PETTERSSON. Niin, sitä min'en saata päähäni. — Tiedätkös, minä sain kirjeen maisteri Sairiolta.
BEIITA. Maisteri Sairiolta, — kuka se on?
PETTERSSON. Niin, sitäpä min' en saa päähäni. Mutta hän kirjoittaa noista karanneista rosvo-lurjuksista. Katsopas. Se on oikein kohtelias herra.
BRIITA (lukee). "Täten saan kunnian ilmoittaa, että jotenkin varmaan luulen nähneeni nuo kaksi pahantekiää, Juhana Peltolan ja Risto Marttisen, jotka minä jo ennaltaan tunnen, lähellä Teidän asuntoanne. Rosvot olivat jalkamatkalaisten, herrasmiesten, puvussa: Kesä-palttoot, olki-hatut j.n.e." — Mitä ihmeitä? — Niillä oli siis samanlainen puku kuin Heiliöllä ja Salmelallakin.
PETTERSSON (mietiskellen). Heiliöllä ja Salmelalla — —.
"Kesäpalttoot, olkihatut — — j.n.e." — Ne ne ovatkin!
BRIITA. Mitkä niin?