SALMELA ja HEILIÖ (valmiina matkaan, tulevat).
PETTERSSON (säpsähtää). Hss!
(Kiiruhtaa sulkemaan lasi-oven).
SALMELA. Nyt on meidän kiittäminen teitä, herra Strömberg, vieraanvaraisuudestanne. Sen pahempi, aika kiiruhtaa.
STRÖMBERG (varsin ystävällisesti), Ai'otteko nyt jo lähteä? Hehe (Its.)
Menkää sen tulla ja viedä!
HEILIÖ, Niin, Salmela on yht'äkkiä saanut omantunnon vaivaa siitä, että hänen jumaluus-oppinsa rupee sammaltumaan. Hän ei saa rauhaa, ennenkuin pääsee kirjojensa ääreen. Minä puolestani en ole likimainkaan niin moraalisesti siveellinen.
STRÖMBERG, Kylläpä se taitaa yhteen vetää; sillä minä huomaan, te olette erinomaisen siveellistä joukkoa — (its.) roistot! Hehe.
HEILIÖ. Herra suokoon! (Eriks. Salmelalle). Hiisikö tuota riivaa!
SALMELA. Siis sydämelliset kiitoksemme ja — jääkää hyvästi!
PETTERSSON (on koonnut rohkeuttansa). Se — seis, mies! (Itseks., tuskissaan). Nyt olisin melkein kernaammin varkaana, kuin vallesmannina! (Ään.). Tuota — niin — —. Lakiin, paragrafeihin ja momentteihin nojaten — — min'en saa päähäni — — että — — minä olen tämän piirikunnan nimismies!