HELLÄ. Enhän minä voinut sanoa hänelle mitään pahaa. Enhän voinut aavistaakaan, että hän oli karannut vanki.
LAURA. Ei hän ole vanki, eikä karkuri. Kyllä hän on se, joksi sanoo itseään.
HELLÄ. Toivon, että olisit oikeassa! — Mutta miksi olet sinä niin surullinen? Kun et voi herra Kaislaa rakastaa, niin ei sitä sitten tarvitse surrakaan!
LAURA. Niin.
HELLÄ. Vaikka rakastat häntä — niinkö?
LAURA. Niin — mutta minä tyhmän epäilyni tähden hylkäsin toisen.
HELLÄ. Merisaarenko?
LAURA. Niin.
HELLÄ. Voihan sen auttaa. Mene sanomaan hänelle, että nyt —
LAURA. Ei, Hellä kulta! Mitä sinä ajattelet! Eihän sellaista voi — kun kerran hänet hylkäsin. — Huomasitko kuinka hän kiirehti pois täältä?