PAUKKU. En minä sen kovempaa voi huutaa —
VUORINEN. Millä nyt hyvitämme vieraamme, joita olemme näin kauheasti häväisseet?
LOTTA. Minä juoksen aukasemaan kanakopin oven. (Menee.)
VUORINEN. Auta nyt meitä Laura ja mene puhumaan puolestamme!
LAURA. Sen teen ilomielellä!
KAISLA. Kukas minun lompakkoni sitten varasti?
PAUKKU nolona. Santtu tietysti. Hän toi sen takaisin. Tässä se on ja rahat ovat sisällä! (Antaa lompakon.)
KAISLA katselee lompakon sisusta. Tosiaankin! No nyt tulee maailman loppu!
PAUKKU. Tällaista ei minulle ole koskaan ennen tapahtunut! —- Kuules veli (puhelee Vuorisen kanssa.)
HELLÄ. Herra Kaisla! Tässä on se kirje, jonka lupasitte antaa minun lukea, jos saan sen käsiini.