HELLÄ. Herra Merisaari jää!
MERISAARI Menee Lauran luo. Minä jään — kernaasti.
VUORINEN. Hyvä, hyvä! Niin sen piti käydä! Ja jos teillä on joku toivomus, jonka täyttämisessä minä voisin olla apuna, niin voitte luottamuksella sanoa sen minulle.
MERISAARI. Kiitän siitä! (Lauralle.) Mitä te arvelette, Laura?
LAURA antaa Merisaarelle kätensä.
AIRIO veitikkamaisesti. Saanko minä tehdä samoin?
VUORINEN. Tahdotteko tekin jotakin?
AIRIO. Se on vielä salaisuus, vaan —
HELLÄ panee kätensä hänen suulleen. Et saa sanoa!
KAISLA. Päin mäntyä meni! — No, eipä siitä surra sentään!