LOTTA lukee. "Täten olen tilaisuudessa ilmoittamaan, että karkurit Santeri Savela ja Ville Kuivanen, jotka entuudestaan tunnen, liikuskelevat Lahdenpohjan seutuvilla. Karkurit olivat jalkamatkalaisten herrasmiesten puvuissa, reput selässä ja ylioppilaslakit päässä". (Puhuu.) Herra hyvästi siunatkoon! Puetut aivan kuin Airio ja Merisaari.
PAUKKU. Mitä sinä sanot? Airio ja Merisaari! Näetkös nyt! Minä epäilin heitä heti — vaikka en saanut sitä päähäni — "reput selässä ja ylioppilaslakit päässä" — Ne ne ovat.
LOTTA. Mutta sehän on mahdotonta! (Lukee edelleen.) "Olen kuullut, että he ovat näillä seuduilla tehneet pienempiä sisäänmurtoja — erittäinkin puutarhoihin, joista ovat hedelmiä varastaneet. Pidän velvollisuutenani ilmoittaa tästä teille, herra vallesmanni. Suurimmalla kunnioituksella: F.E. Holmberg. Konsuli".
PAUKKU. Mitä nyt arvelet, Lotta?
LOTTA. Kuka toi tämän kirjeen?
PAUKKU. Talonpoika — tuolta naapuripitäjästä — sillä on puutarha ja —
LOTTA. Mitä lörpöttelet! Tunsitko hänet?
PAUKKU. Ky-yllä! Erinomaisen hyvin! Hän on niin tavattoman kunnon mies.
LOTTA. Mikä hänen nimensä oli?
PAUKKU. Matti se oli.