AIRIO. Niin — Merisaari on yht'äkkiä saanut omantunnon vaivat laiskottelemisesta. Minun omatuntoni kyllä on koko lailla laajempi tässä suhteessa.
VUORINEN. Lienevät saman arvoiset molemmat. Minä tarkoitan, että olette erinomaisia omantunnon miehiä kumpainenkin.
MERISAARI. Sydämmelliset kiitoksemme siis — ja jääkää hyvästi!
PAUKKU ponnistelemisen jälkeen. To-op! Munsöörit! — Täällä on tapahtunut — se on sangen paha ja huono asia, että — että — minä puhun esivallan nimessä — (Lotalle.) Auta minua. Lotta, jos tulee hätä! (Ääneen.) Näyttäkääs minulle passinne! (Hämmentyy ja sanoo nöyrästi.) Minä vaan muuten — muodon vuoksi —
AIRIO. Passimme? Ei meillä mitään passeja ole.
PAUKKU hiljaa Vuoriselle. Näetkös — se tepsi heti! (Ääneen.) No, paperinne sitten!
AIRIO. Mitkä paperit?
PAUKKU uljistuen. Ristimä — rokotus — työ — ja papinkirjat!
AIRIO. Vaaditteko te piirissänne ihmisiltä sellaisen joukon papereita?
PAUKKU. Vaadin tietysti. Totta kai!