Täytyy olla erittäin tärkeä osa suuren arkkitehdin suunnitelma ihmisen pelastukseksi, joka ei vielä ole täysin kehittynyt — muuten olisi uusi ruhtinas ja uusi hallitus kauan sitten alkanut toimintansa. Miksi tämä siirrettiin tuonnemmaksi määrättyyn aikaan asti ja millä tavalla Saatanan johtama pahan nykyinen valta on muuttuva Kristuksen johtamaksi vanhurskauden vallaksi, ovat mieltäkiinnittäviä asioita, joita edempänä tulemme tarkemmin käsittelemään. Riittää, kun nyt sanomme, että tämän maailman valtakunnat, joita nyt Saatana hallitsee, tulevat aikanansa Herran ja hänen voideltunsa omaksi. (Ilm. 11: 15). Ajatusyhteys osottaa, että siirtyminen tulee tapahtumaan yleisen vaivan ajan kautta. Siihen viittasi Jeesus sanoessaan: "Eihän kukaan voi mennä sisään väkevän taloon ja ryöstää hänen kalujaan, jollei hän ensin sido tuota väkevää; vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa." (Mark. 3: 22—27.) Siis me näemme, että Saatana on ensin sidottava, pidätettävä ja pantava pois viralta, ennenkuin Kristuksen vanhurskauden ja rauhanhallitus voi astua voimaan. Tämä Saatanan sitominen tulee sentähden olemaan uuden hallituksen ensimmäinen työ. — Ilm. 20: 2.

Ei pidä unhottaa, että maa on kaikkien näiden "maailmoiden" ja hallitusten näyttämönä, ja vaikkakin aikakaudet ja hallitukset vaihtuvat, niin pysyy kuitenkin maa — "maa pysyy ijankaikkisesti" (Saarn. 1: 4.) Pietari käyttää samaa kuvaa ja kutsuu kutakin näistä aikakausista erityisessä merkityksessä taivaiksi ja maaksi. Tässä kuvaa sana taivaat korkeampia tai henkisiä, hallitsevia valtoja, ja maa merkitsee inhimillistä hallitus- ja yhteiskuntajärjestystä. Ensimäiset taivaat ja maa, eli silloinen asiain järjestys, loppui vedenpaisumuksessa, sitten kun se oli tehnyt tehtävänsä. Mutta luonnollinen taivas (pilvet ja ilmapiiri) ja luonnollinen maa eivät hävinneet; ne jäivät jälelle. Samoin on nykyinen maailma (taivaat ja maa) häviävä suurella pauhinalla, tulen ja sulatuksen kautta — sekasorron, hädän ja hajoamisen kautta. Tuo väkevä (Saatana) on, silloin kun hänet sidotaan, taisteleva valtansa säilyttämiseksi. Nykyinen hallitus- ja yhteiskuntajärjestys on loppuva, eikä se koske luonnollista taivasta ja maata. Nykyisten taivaitten (hengellisten hallitsevien valtojen) täytyy väistyä "uusien taivaitten" — Kristuksen hengellisen ylivallan — tieltä. Nykyisen maan (inhimillisen yhteiskunnan sellaisena, kuin Saatana sitä nykyään hallitsee) täytyy (kuvauksellisessa merkityksessä) sulaa ja hajota "Herran päivän" alussa, joka on palava kuten "pätsi". (Mal. 4: 1). Sitä seuraa "uusi maa", se on yhteiskuntajärjestys, joka on luotu sopusointuun maan uuden hallitsijan — Kristuksen kanssa. Vanhurskaus, rauha ja rakkaus tulevat vallitsemaan ihmisten keskuudessa, kun nykyiset järjestelmät ovat vaihdetut uuteen parempaan valtakuntaan, jonka perustuksena on oleva ankarin oikeudellisuus.

Paavali sai nähdä vilahdukselta tulevaa hallitusta tai, niinkuin hän kutsuu sitä, "paratiisia". Hän sanoo, että hänet "temmattiin" (hän ei tietänyt tapahtuiko se ruumiiseen vai henkeen vai kumpaankin nähden, sillä kaikki tuntui hänestä niin todelliselta) ajan virrassa eteenpäin uusien asiain järjestykseen, "uuteen taivaaseen", luonnollisesti "kolmanteen taivaaseen". Siten näki hän, miten asiat järjestyvät Kristuksen hengellisessä hallituksessa, joita asioita hän ei saanut kertoa (2 Kor. 12: 2—4.) Epäilemättä olivat nämä samoja asioita, joita Johannes myöhemmin näki, ja joita hänen sallittiin kuvauksissa ilmottaa seurakunnalle, joita kuvauksia voidaan ymmärtää ainoastaan siinä määrin kuin niiden oikea aika on käsillä. Johanneksen vei se ilmestys, jonka Herra antoi hänelle Patmos-saarella, keskinäyssä tämän kristillisen aikakauden ja sen kirkon ja valtion vaihtelevien kohtaloiden kautta, aina nykyisen pahan maailman eli aikakauden loppuun, ja siinä näki hän profeetallisessa näyssä Saatanan sidottuna, Kristuksen hallitsemassa, ja uuden taivaan ja maan perustettuna; sillä ensimäinen taivas ja maa olivat kadonneet. — Ilm. 21: 1.

Ajanjaksoja eli hallituksia.

Me erotamme nyt ne jaksot, joihin nämä suuret aikakaudet ovat jaetut, kuten alempana oleva piirros osottaa.

Silloinen maailma
Nykyinen maailma
Patr. ajanjakso
Juutalain. ajanjakso
Evankeel. ajanjakso
Tuleva maailma
Tuhatvuot. ajanjakso
Tulevat ajanjaksot

Ensimmäisellä näistä suurista aikakausista ("maailmoista") ei ollut mitään alaosastoja: Jumalan menettelytapa ihmisiä kohtaan ei muuttunut koko tänä aikakautena, Aadamin lankeemuksesta vedenpaisumukseen. Jumala oli antanut ihmisille lakinsa, joka oli kirjotettu hänen omaan luontoonsa; mutta kun hän oli langennut syntiin, antoi Jumala hänen jossakin määrin seurata taipumuksiaan, jotka menivät alaspäin, "aina siihen, mikä oli pahaa", jotta ihminen siten ymmärtäisi oman hulluutensa, ja Jumalan viisaus vaatia ehdotonta kuuliaisuutta tulisi ilmeiseksi. Tämä hallitus päättyi vedenpaisumukseen, joka hävitti kaiken lukuunottamatta uskovaista Nooaa ja hänen perhettään. Ensimäinen hallitus teki havainnolliseksi ei ainoastaan synnin onnettomia seurauksia, vaan näytti myös että synnin taipumus kulki alaspäin suurempaan alennukseen ja kurjuuteen, sekä osotti Jehovan väliintulon välttämättömyyden, jos koskaan oli toteutuva se, että saataisiin takasin "kadonnut" — ihmisen alkuperäinen tila.

Toinen aikakausi eli "nykyinen maailma" käsittää kolme ajanjaksoa, joista kukin vie Jumalan suunnitelman askeleen eteenpäin pahan hävittämiseksi. Jokainen askel on edellistä korkeampi ja vie suunnitelmaa eteenpäin ja lähemmäksi täytäntöään.

Kolmas suuri aikakausi — "tuleva maailma" —, johon kuuluu Kristuksen toisen tulemisen jälkeinen aika, käsittää tuhatvuotisen valtakunnan, tuhatvuotisen aikajakson tai "kaiken ennalleenasettamisen ajan", sekä sitä seuraavat toiset "tulevat aikajaksot", joiden suhteen mitään yksityiskohtia ei ole ilmotettu. Nykyiset ilmestykset käsittelevät ihmisen täydellistä kohoamista synnin vallasta eikä sitä ikuista kirkkautta, mikä tulee seuraamaan.

Ensimäistä ajanjaksoa "nykyisessä maailmassa" me kutsumme patriarkkainajanjaksoksi tai hallitukseksi, koska tänä kautena Jumalan menettelytapa ja suosio koski ainoastaan muutamia harvoja yksityisiä henkilöitä, samalla kun muu osa ihmiskuntaa jotakuinkin kokonaan sivuutettiin. Sellaisia suositulta henkilöitä olivat patriarkat Nooa, Aabraham, Iisak ja Jaakob. Kukin näistä näkyi järjestyksessään olleen Jumalan suosiossa. Jaakobin kuollessa loppui tämä aikajakso tai menettelytapa. Vasta Jaakobin kuollessa kutsuttiin hänen jälkeläisiään "Israelin kahdeksitoista sukukunnaksi", ja Jumala tunnusti heidät yhtenä kokonaisuutena "omaisuuden kansakseen", ja kuvauksellisten uhrien kautta olivat he kuvauksellisesti puhuen "pyhä kansa", erotettu muista kansoista erityistä tarkotusta varten, jonka tähden he saivat nauttia erityistä suosiota. Tämän jumalallisen suunnitelman määräämää aikaa, joka alkoi tällöin ja loppui Kristuksen kuolemaan, me kutsumme juutalaiseksi ajanjaksoksi tai lakihallitukseksi. Tänä ajanjaksona siunasi Jumala erityisesti tätä kansaa. Hän antoi heille lakinsa, hän teki erityisen liiton heidän kanssaan, hän antoi heille tabernaakkelin, jonka shekiina-kirkkaus kaikkein pyhimmässä esitti Jehovan läsnäoloa heidän johtajanaan ja kuninkaanaan. Heille lähetti hän profeettansa ja viimein Poikansa. Jeesus teki ihmeensä ja opetti heidän keskuudessaan eikä tahtonut itse mennä toisten luo eikä sallinut oppilaittensa mennä ympärilläolevien kansojen keskuuteen. Hän lähetti heidät sanoen: "Älkää lähtekö pakanain luo älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin niiden kadonneiden lammasten tykö, jotka ovat Israelin huonetta". (Matt. 10: 5, 6.) Ja jälleen sanoi hän: "Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo." (Matt. 15: 24.) Että tämä heidän suosimisensa erityisenä kansana loppui, kun he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen, selviää Jeesuksen sanoista, kun hän viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan julisti: "Teidän huoneenne jää teille autioksi." — Matt. 23: 38.