ENSIMÄINEN LUKU.
JUMALAN MÄÄRÄÄMÄT ERITYISET AJAT JA AIKAKAUDET.
Jumalan määräämät ajat ja aikakaudet. — Minkä tähden ne eivät ole selvemmin määrätyt. — Ne ilmaistaan aikanaan. — Harras halu tuntea tulevat ajat ja aikakaudet ansaitsee tunnustusta. — Adventistien erehdykset. — Profeetallisten aikojen varsinainen tarkotus. — Nykyinen asemamme. — Tulevan luvun tarkotus.
Kuten "Aikakausien Suunnitelmassa" meidän tarkotuksenamme oli osottaa jumalallisen toimenpiteen huomatuimmat ulkopiirteet ihmiskunnan pelastamiseksi puhtaasti Raamatun kannalta, niin on tämän niteen päämäärä näyttää, perustuen samaan alkulähteeseen, että suunnitelman eri piirteillä on tarkalleen määrätyt ajat ja aikakaudet täytäntöönpanemistansa varten; että suunnitelman mennessä eteenpäin on jokainen uusi piirre toteutunut tarkalleen määrättynä aikana; sekä että aika on nyt lähestynyt kärjistyäkseen maan kaikkien sukukuntien siunaamiseksi. — 1 Moos. 28: 14; Gal. 3: 16.
Evankeliumin ajan pitkien vuosisatojen kuluessa on seurakunta Herransa opetuksen mukaisesti rukoillut: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa." Mutta, uneliaitten lasten tavoin, kun aika tuli pitkäksi, ovat monet kokonaan unohtaneet näiden sanojen sisällyksen, niin että ne nyt näyttävät kuolevan heidän huulillaan. Kaikille, joiden sydän vielä on kiintynyt Herraan, me huudamme Apostoli Paavalin sanoilla: "Jo on hetki teidän unesta nousta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on loppuun kulumassa ja (tuhatvuotiskauden) päivä lähestyy." (Room. 13: 11.) Niin se on oven edessä. Taivasten valtakunta on nyt lähestynyt, ei sikiö- tai alkutilassaan kuten Herramme ensimäisessä adventissa (Matt. 3: 2), vaan siinä merkityksessä kun hän sanoo sen vielä tulevan (Joh. 18: 36, 37) — "voimassa ja suuressa kunniassa."
Kuitenkin ainoastaan ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet Aikakausien Suunnitelmaa, ovat valmistuneet ottamaan vastaan tämän niteen opetuksen Jumalan määräämien aikojen ja aikakausien suhteen tämän suunnitelman eri piirteitten kehityksessä, ja niiden lopullisessa täyttymisessä. On toivottavaa, ettei kukaan ryhdy tämän tutkimiseen ennenkuin on kauttaaltaan ymmärtänyt edellisen niteen opetuksen. Muutoin ei siitä tule hänelle ruokaa aikanaan. Totuus on ainoastaan silloin ruokaa aikanaan, kun me olemme valmistuneet ottamaan vastaan sitä. Lapsi ei voi ennen ryhtyä ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä ennen kuin hän ensin on oppinut käyttämään kuvioita ja kieltä. Niin on myös jumalallisen totuuden laita: se on rakennettu askel askeleelta, ja voidaksemme ymmärtää sitä, täytyy meidän seurata Jumalan määräämää järjestystä — huolellisesti, koetellen jokaista uutta ottamaamme askelta Raamatun avulla, kuitenkaan pelkäämättä ottaa sitä, kun olemme saaneet sille varman pohjan. Ainoastaan niitä, joilla on luja luottamus Jumalaan, ja jotka kaikista epäilyksistä ja vastaan sanomisista tekevät lopun sanoilla: "Niin sanoo Herra", voi Jumalan henki johtaa eteenpäin kulkevaan totuuteen, kun aika sitä varten on tullut — johtaen heitä uusissa ja suojellen heitä niissä vanhoissa asioissa, joita sama totuuden ojennusnuora voi hyväksyä ja lujittaa.
Ainoastaan sellaisia on Jumalalla aikomus johtaa. Aikakauden lopussa, joka on elonkorjuun aika, on paljon totuutta kypsynyt ilmitulemista varten, jota Jumala entisinä aikoina ei ole tehnyt tunnetuksi edes uskollisimmille ja uhrautuvaisimmille lapsilleen. Profeetta Habakkuk selittää (2: 3) ettei ennustus, joka koskee Jumalan suunnitelman ihanaa täyttymystä, tule lopun ajalla pettämään, ja muutamille Jumalan lapsille tulee se puhumaan niin selvää kieltä, että he tulevat kykeneviksi, kuten on määrätty, piirtämään sen tauluille, niin että toiset tämän avun kautta voivat sen lukea selvästi. Daniel selittää myös (12: 4, 9, 10), että tieto on kasvava, sekä että viisaat (uskon kautta) voivat ymmärtää ennustuksen.
Meidän tarkotuksenamme tässä ei ole ennustaa, käyttäen inhimillistä mielikuvitusta alkulähteenä, eikä missään suhteessa mennä yli sen, mitä on kirjotettu pyhässä Raamatussa. Sentähden, syrjäyttäen kaikki inhimilliset viisastelut, me koetamme ammentaa yksinomaan jumalallisen totuuden lähteestä, pyrkien selittämään ennustuksia tulevien ja toteen käyneitten ennustusten valossa. Me tahdomme tämän selvästi piirtää tauluille, jonka Jumala tosin käski sulkea sinetillä, ja jota sentähden ei ole voitu ymmärtää ennen tätä lopun aikaa, mutta johon hän antoi vakuutuksen, että se silloin tultaisiin ymmärtämään.
Tässä niteessä me esitämme ketjun todistuksia Jumalan määräämistä ajoista ja aikakausista, tutkien tarkkaan Raamatun perustuksella jokaisen kohdan, koska ne, kokonaisuudessaan suhtautuen toisiinsa kuten renkaat ketjussa, kertovat niin laajakantoisesta ja syvälle ulottuvasta suunnitelmasta sekä sellaisesta sopusoinnun täydellisyydestä, että uutteran ja vilpittömän tutkijan täytyy selvästi huomata, miten paljon ne ovat yläpuolella ihmisen ajatuksen leveyttä ja syvyyttä, eivätkä sentähden voi olla inhimillistä alkuperää.
Me huomaamme, että evankeliumiaikakauden loppua samoin kuin juutalaisen aikakauden loppua kutsutaan elonkorjuuksi (Matt. 9: 37; 13: 24, 30, 39.) Nämä molemmat kestävät neljäkymmentä vuotta. Me näemme myös, että profeetallisten todistusten säteet huomattavalla tavalla kohdistuvat erittäinkin tämän aikakauden elonkorjuuseen, johon myöskin koko juutalaisen aikakauden valo — koska sillä oli esikuvauksellinen luonne — yhdistyy kirkkaaksi polttopisteeksi. Tässä valossa me voimme nyt selvästi nähdä Jumalan majesteetilliset askeleet, ei ainoastaan menneiden aikakausien kuluessa, vaan myös hänen suunnitelmansa nykyisessä toimeenpanemisessa. Ei kuitenkaan siinä kyllin. Vaan kuten hän lupasi osottaa meille tulevia asioita (Joh. 16: 13), niin me näemme nyt ihmeellisellä tarkkuudella hänen viisaan huolenpitonsa kaikkien ihmisten siunaamiseksi koittavan tuhatvuotiskauden kuluessa — vieläpä sen ihanaan täyttymiseen asti "kaiken ennalleenasettamisessa". Me näemme monen suuren ja ihmeellisen tapahtuman kohdistuvan tähän elonkorjuuseen. Silloin tulee tuo suuri hädän aika, Jehovan päivä, Antikristuksen lopullinen ja täydellinen kukistuminen ja suuren Babylonin lankeaminen, alku juutalaisten suosion palaamiseen, meidän Herramme toinen adventti ja hänen valtakuntansa pystyttäminen sekä pyhien ylösnouseminen ja palkitseminen.